Otti ja tuota pani takaisin

Ajattelin tänään olevani taas normaalilla tuulella. Innokkaasti oleva lähtemään kenkien hakemiseen. Ja sen ensi vuoden kalenteripäiväkirjan. Olin eilen illalla väsynyt ja kello yhdeksän jälkeen olin jo suunnittelemassa peiton alle karkaamista. Nukuinkin aika hyvin. Hienoa.

Aamulla heräsin vähän liian aikaisin. Jäin peiton alle ja kännystä tarkastelin päivän säätä: pilvistä, mutta poutaa. Ihan sopiva. Oli oikein nälkäkin, joten söin vähän enemmän. Vähän kiukututti ja ei oikein huvittanut lähteä. Outoa. Olin jo pukeutunut sen verran, että farkut olisivat olleet seuraavaksi menossa jälkaan, kun oikein ärsytti lähteminen! 

Tein sitten pienen kahvin, jospa se piristäisi. Piristi sen verran, että pääsin ulos ja pyörän päälle. Vein kirjastoon ensin yhden kirjan, jota en enää tarvitse ja konttiin vein pari vaatekappaletta, jotka ovat pyörineen kaapissa.

Kävin ensimmäisenä prismassa. Naisten vaelluskenkävalikoima oli todella surkea. Kalenterihommaankaan ei löytynyt sopivaa. Ärtyisyys alkoi palata. Seuraavassa liikkeessä oli tehty suursiivous, eikä mistään löytynyt oikein mitään ja porukkaakin oli jostain syystä paljon! Kalenteripuoli parempi, mutta kärttyisyys hämmensi mieltä.

Seuraavassa liikkeessä oli heti valmiina auttamaan mies/poika, jolla ikää varmaan oli kolmasosa minun iästä. Yritin peittää tympeyteni, mutta olin vähän töksähtelevä, kun en tykkää hoputtelusta ja tyrkyttämisestä... Lempeästi yritin torjua, että kokeilen tässä itsekseni kiitos. Ymmärsi yskän onneksi. Jäi kuitenkin paha mieli kun toinen oli kuitenkin niin yritteliäs vaikka selvästi ujo 😔.

En mitenkään pystynyt päättämään mitä halusin, ja mitä pitäisi, ja miksi. Päätin antaa olla ja käydä vain ruokakaupoissa. Matkan varrella oli kuitenkin yksi kauppa, jossa oli tarjous kerran kokeilemistani kengistä, poikkesin siellä. Kokeiltiin toisen naisen kanssa kenkiä ja hän valitteli palauttamisistaan kengistä jotain ja minä aloin pohtia olisiko nämäkään jalassa olevat kengät kuitenkaan hyvät... 

Ei hinkinhankit, olkoon koko homma, en pysty nyt päättämään yhtään mitään! On kuitenkin niin suuri ostos, etten halua taas ostaa väärän laisia kenkiä! Kiitos ja näkemiin, palaan asiaan kun olen asiaan perehtynyt enemmän. Luulin pystyväni päättämään kokeilemalla kenkiä. Nyt niitä kokeiltavia olikin enemmän kun viimeksi moisia ostelin.

Onneksi kotona odotteli jotain ihanaa. ↣

On se niin söpö 😚 !

Olisipa jo perjantai...

Heti alkuu iloitseva huudahdus; on se mukavaa kun lukijoita riittää öisinkin!
Virn 😏.

Tänään voi olla hieman sarkastinen sävy kirjoituksissa. On väsy ja vähän itkuinenkin olo. Kävin eilen viemässä hautausmaalle kanervia. Poikkesin tulomatkalla pienellä lounaalla ja tulin takaisin metsäreittiä pitkin. Oi, että oli ihana ilma! 

Hiljalleen poljin ja välillä kävin napsimassa viimeisiä puolukoita metsän puolelta. Ovat jo todella kirpakoita! Oli vain lenkkarit jalassa, joten kovin syvälle en tohtinut metsään mennä. Käärmeiden takia ja koska metsä oli märkä. Metsä oli ääniä täynnä. Ihanaa! Kesällä oli aika hiljaista... 

Olin ostanut vähän evästä loppumatkaksikin kun tekoinenäly oli sanonut, että liikkumisen jälkeinen ainainen väsy ja kipuisuus johtuu luultavasti nestehukasta ja hiilihydraattien puutteesta. Proteiiniahan olen matkoillani tuputtanut sisuksiini. 

No, ei auttanut. Nukuin ehkä vähän paremmin, mutta ihan yhtä väsynyt olen tänään ollut. Ja itkuinenkin, kun luulin saaneeni järkeenkäyvän syyn oireiluuni. Vessassakin jouduin yöllä juoksemaan useammin. Voihan 💩. 

Minun pitänee siirtää nuo metsäreissut perjantaihin, kun aina seuraava päivä menee toipumiseen. Katselin ja haikailin taas kunpa pääsisin asumaan lähemmäs tuota metsää... Onhan tässä joku pusikko täälläkin, mutta niissä on myös epämääräisiä pressumajoja, joten kovin virkistävää ja rentouttavaa siellä ei ole kuljeskella... Tekisi mieli käyttää v-sanaa, mutta jätän pois, kun en sitä muutenkaan viljele. Ja se sentään on aika vähän oireillut viime aikoina. 

muu maailma katoaa metsään päästessä...

Hämäriä puuhia

Ulkona on sen verran vetinen keli, että jätän aamulenkin tekemättä. On myös vielä niin hämärää, ettei mitään näe tehdä ilman valoja. Säästän sähköä hämärähyssyn aikaan. Hämärähyssy voi olla aamullakin. 

Mutta tätä näkee tehdä juuri ja juuri. Voi samalla harjoittaa 10-sormijärjestelmää. Joka on näemmä unohtunut, koko ajan joutuu palaamaan korjaamaan virheet. Olisipa itsevalaiseva näppäimistö...

Eilinen meni ihan hyvin ilman kahvia. Usein maanantai meneekin, tiistaina usein sitten hairahdan. Huomenna varmaan hairahdan, kun käyn pienen matkan ja välillä pitää jotain syödä. Olisin halunnut olla käyttämättä enää rahaa tässä kuussa, mutta huomenna näyttää olevan viikon paras ilma. Luvattiin kyllä täyttä aurinkoa monta päivää, mutta puolikkaalta näyttää jo nyt...

Eilen oli myös kaikenlaista puuhaa, joten kännykkäkin oli vähemmällä käytöllä. Olin varsin toimelias koko päivän! Täältä voit testata oletko somekoukussa: https://yle.fi/a/20-291182. On vanha Akuutin artikkeli ja testi, mutta ihan hauska. 

Eilen illalla näytti taas ettei telkusta tule mitään järkevää. Tai mitään, jota ei ole jo nähnyt tuhat kertaa aiemmin. Joten telkku kiinni. Oli sen verran taas valoisaa ettei valoja halunnut laittaa vielä päälle. Kaivoin vanhan taskuradion esiin ja himmailin musiikin tahtiin. Teki hyvää vatsalle... 

Kun oli tarpeeksi pimeää kaivoin käsitöitä esille. Korjasin sukkia. Kun nyt saisi hoidettua nuo jalkapohjat, ei tarvitsisi jatkuvasti olla korjaamassa sukkia... 

Seurana oli Areenan "kuunnelma", Elävä historia. Onneksi olin syönyt, oli sen verran ällöt jutut, mielenkiintoiset kyllä, mutta yääh... Ennen kuuntelin usein Aristoteleen kantapäätä, mutta kyllästyin jotenkin. Muistaakseni juontajan samat kliseet joka ohjelmassa alkoivat tökkiä.

Eiköhän ala olla tarpeeksi valoisaa ettei huonekaluihin törmää. Ainakin yleissiistimistä voisi harjoittaa. Tekisi mieli ommella, mutta taidanpa jättää sen päivemmälle.

Maanantaivinkkejä

Olen tuumannut, että google haluaa jo päästä bloggerista eroon, turha myöhäisjäänne. Ei kummemin uusi sivustoa tai korjaa virheitä. Nyt kuitenkin lykkää ilmoitusta: 

Kokeile uusia betaominaisuuksia**: Tee lukemisesta entistä kiinnostavampaa Googlen avulla Google Maps ‑widget: Lisää blogisisältöön helposti interaktiivisia paikan yksityiskohtia, kuten sijainti, aukioloajat, kuvat ja arvostelut, suoraan postauksiin. Aloita etsimällä karttakuvake kirjoitusnäkymän työkalupalkista 

Kysyin tietenkin googlelta mitä meinaa:

Ominaisuuden avulla voit upottaa karttoja ja paikkojen tietoja suoraan tekstiisi seuraavasti: 

• Interaktiivinen sisältö: Lukijat näkevät paikan sijainnin, aukioloajat, kuvat ja arvostelut poistumatta blogistasi. 

• Helppo käyttö: Työkalu löytyy suoraan tekstieditorin työkalupalkista karttakuvakkeen (yleensä paikkamerkki/pisara) kohdalta. Ominaisuus on hyödyllinen esimerkiksi matkablogeissa, ravintola-arvosteluissa tai paikallisia suosituksia jaettaessa, sillä se tekee sisällöstä elävämpää ja auttaa lukijoita löytämään esittelemäsi paikat vaivattomasti.

Pöh. En matkustele, eikä ole varaa ravinteleihin. Mietin aamulla kävisinkö joku päivä naapurikaupungin ostoskeskuksessa, en ole käynyt varmaan pariin vuoteen. Sitten pohdin, että miksi? Siellä on samat liikkeet kuin täälläkin. Matka sinne maksaa ja siellä pitää syödä kuitenkin. Tuntuu vain, että pitäisi liikkua enemmän ihmisten seassa, minusta on tullut erakompi kuin aikoihin. Ja vaihtelu virkistäisi varmaan. 

Eilen piti oikein pakottaa itsensä ulos päivällä. Aamulla ei ole ongelmia. Nyt kuitenkin oli hyvä ilma pitkästä aikaa, ja ihan jo ärsyttää oma käytös. Kävin pikku lenkin ja näin kaksi tölkkiä, en kehdannut poimia niitä, oli sen verran paljon porukkaa liikkeellä.

Tänä aamuna potkin itseni ulos jo aamusta. Toinen tölkeistä oli, tietenkin, jo poimittu pois, vaikka yritin potkia sitä piiloon 😆. Toinen oli kuitenkin paikassa, johon ei laskeudu kuin pöhkö. Eli minä. Olin aika ylpeä kun tällaisena kantturana vielä pysyin pystyssä. 

Olin ilmeisesti liian ylimielinen kun kaaduin ja luisuin sitten toisessa kohdassa kyljelleni. Onneksi oli suhisevat kankaat päällä, joten pelkällä pyyhkäisyllä selvisin, vaikka maa oli märkä. Tollo.

Lopuksi vinkki taas mielenkiintoisesta sivusta:    http://suomi.fm/

"Kaikki Suomen radiokanavat yhdessä paikassa."

Vähän paastoa?

On taas aika vähän paastota, monestakin asiasta. Ensimmäisenä kofeiinista ja sokerista 😣. Olen ihan varkain syönyt sokerista melkein joka päivä. Aina jollain tekosyyllä. Kahviakin on mennyt, tekosyillä sekin. Ja kun kofeiinia menee, menee myös kaikenlaisia herkkuja. Oravanpyörä on käynnistynyt.

Kofeiini saa valtaan myös kaikenlaisia pakkomielteitä ja outoja päähänpistoja. Olenkin ihan urakalla saanut toppuutella mielitekojani. Kännyssäkin olen roikkunut ihan liikaa. Aika usein on saanut sitä ladata viime päivinä... 

Tuo asunto, josta mainitsin eilen, on juuttunut myös päähäni. Pakkomielle, ihan selvästi. Ei minulla mitenkään siihen olisi varaa. Joten unohda pää, forget it! Nyt on aika painaa vähän jarrua. Olen toki saanut vähän aikaankin, kirpparille meni vihdoin pieni pussi vaatteita ja pari lautasta, joihin olen kypsynyt tarpeeksi.

Teki eilen mieli katsoa jotain scifiä, kadota muunlaiseen maailmaan hetkeksi. Poimin vain hetken mielijohteesta Rakutanista leffan, joka osui tarpeeksi lähelle. Houkutuspätkässä näkyi tuttuja näyttelijöitä, joten katsotaan...

Snowpiercer kertoi läpi jäätyneen maan kiitävästä junasta. En taaskaan ollut paneutunut juoneen, ja satuin katsomaan muualle alkutekstien aikana, joten käsitin yhden pienen asian väärin, joten jatkoin katsomista, vaikka välillä teki mieli lopettaa. Pari veriräiskintää olisin mieluusti hyppinyt yli, mutta usein nämä ilmaisjutut alkavat oikutella silloin. Liittynee mainoksiin... 

Tästä alunperin ranskalaisesta sarjakuvaromaanista (Le Transperceneige) on tehty näemmä sarjakin, mutta varmaan näytetty vain maksullisilla kanavilla. Näyttelijät leffassa olivat hyviä ja tekivät työnsä hyvin. Sain myös sopivasti kadota johonkin ihan muuhun maailmaan, vaikken avaruuteen päässytkään. 

Lyhyesti kerrottuna, junassa oli etuosassa maksava eliitti ja takaosassa ilmaiseksi elävä roskasakki. Roskasakin pitää tyytymän elämään saastaisessa junan takaosassa, eikä pyrkiä eliitin joukkoon. Piste. Aika ajankohtainen asia. Leffa, kuten useinkin, on kuitenkin hieman erilainen kuin alkuperäinen idea... Mutta enpä jaksa nyt perehtyä siihen enempää, aika ankea aihe ja olo muutenkin huono.

Jätän singaporen joukon kahlaamaan läpi blogiani, ovat taas innokkaasti lukeneet sitä viime yönä, 189 vierailua 🙄. Kuulemma opettelevat näidenkin avulla suomen kieltä, helpompi huijata ilman kirjoitusvirheitä... Pitäisikö tahallaan alkaa puhumaan hoonoo soomee...

Pöh. Katoan mieluummin kauniiseen maailmaan, edes hetkeksi. Yksi kauneimmista ja yhä mieluisimmista videoista, ja Saden ääni on vaan niin ihana:

Haaveissakaan et ole enää mun

Katselin eilen pitkästä aikaa asuntoja. En ole uskaltanut katsoa, koska tavaraa on vielä ihan liikaa. Tässä talossa on hyvät varastotilat, joissa tukevat "kalterit" suojaamassa omaisuutta. Monessa paikassa näin ei ole, joten sinne ei voisi enää jemmata tavaroita. Säilytyskoppeihin murtautuminen on aika tavallista täällä...

Törmäsin sitten vuokrailmoitukseen edellisestä asunnosta. Siitä jota kummallisesti olen alkanut haikailla uudestaan, ja jossa olen öisinkin välillä. Nyt samassa rakennuksessa olisi vapautunut alimman kerroksen asunto. Asunto, jota haikailin jo siellä asuessani. Dää-äm! 

Minulla oli usea syy muuttaa pois sieltä, ja yksi syy oli tulevat remontit ja siitä johtuen reilusti nousevat hinnat. Juu, uusi kylppäri oli kuvissa hieno, mutta muuten asunto on vielä alkuperäisessä kuosissa. Vuokra on kuitenkin noussut hurjasti. Vaikka on vanhempi talo, kauempana keskusta eikä asunnoissa ole edes saunaa. 

Vuokra tuossa asunnossa on 80 € enemmän kuin minulla nyt ja vesilaskukin pitää nykyään maksaa, melkein 30€/kk. Huh, sanon minä! Eipä tarvitse enää unelmoida tuosta asunnosta. Tai siitäkään jossa asuin itse, se kun oli paljon korkeammallakin, en uskalla edes kuvitella sen hintaa...

Tuli sähkölaskukin, pitänee miettiä pitääkö alkaa kilpailuttamaan se. En mitenkään jaksaisi. Puhelimen liittymäkin pitäisi miettiä uudelleen. Ystävällisesti ilmoittivat, että kun olen niin tärkeä heille, saisin nykyisen liittymän kuusi euroa kalliimmalla kuin nyt, sen kymmenen euroa korkeamman tarjouksen sijaan, mitä ensin ehdottivat. Hah! Lähden tässä joku päivä senkin kilpailutusreissulle. Tiskin alta löytyy ne paremmat hinnat...

Sähköstä puheen ollen, sivu kirjanmerkeistäni listalle mielenkiintoiset: https://www.fingrid.fi/

"Fingrid pähkinäkuoressa

• suomalaisten omistama
• tärkeä tehtävä: vastuu Suomen sähköjärjestelmän tasapainosta
• ilmastonmuutoksen torjunta keskiössä: luo alustan puhtaalle sähköjärjestelmälle
• asiakaslähtöinen monopoli
• vastuullinen veronmaksaja
• yksi Suomen parhaista työpaikoista"

Mielenkiintoista nummer uno

Telkusta ei nykyään tule sitten mitään katselemisen arvoista iltaisin. Olen vähitellen alkanut puuhata sitten muutakin. Tyhmäähän tuo lootan tuijottaminen on muutenkin, jos ei siis tule mieluista ohjelmaa.

Olen kovin utelias ja välillä eksyn vaikka minne sivulle. Toki katson aina tarkasti onko sivu turvallinen. Huomasin tässä yhtenä päivänä, että kännyn kirjanmerkkilista on kasvanut pitkäksi kuin nälkävuosi. Mitä jos kävisin sitä läpi ja poimisin tänne mielenkiintoisimmat sivut... Samalla tulisi poistettua ne hetken mielijohteesta säilytetyt höpöjutut.

Eli pitemmittä tarinoitta, ensimmäinen mielenkiintoinen sivu: https://www.vesi.fi/ 

"Vesi.fi on vesiaiheisen tutkitun tiedon lähde, joka palvelee sekä kansalaisia että eri alojen asiantuntijoita. Tietosisällön sivustolle tuottavat Suomen ympäristökeskus, Lupa- ja valvontavirasto, Elinvoimakeskukset, Ilmatieteen laitos ja Tulvakeskus yhteistyössä vesialan asiantuntijaorganisaatioiden kanssa."

Mielenkiintoista on myös kukkien taito lukea ajatuksia. Aina kun huomaan rönsyliljani olevan taas niin huonossa kunnossa, että pohdin eutanasiaa maaemon hoiviin, se yllättää minut näin 😏...

Keskijäykkä keskiviikko

Hyvää Syyspäiväntasauspäivää! 

Nukuin viime yön suht hyvin. Välillä kävin jaloittelemassa, mutta unimatti houkutteli uudestaan mukaansa aika äkkiä. Pyörimistä, petauspatjasta päätellen, on ollut, mutta olen aika tyytyväinen. Toki voisin vieläkin nukkua lisää...

Puolukkasaalis oli varsin roskainen ja kostea, joten levitin ne eilen iltapäivällä taas kuivumaan harson alle. Nyt olivat vain unohtua sinne kun jäin väsyneenä roikkumaan nettiin. Onneksi sain potkittua itseni kuitenkin ylös ja hommiin. 

Litran verran poimin. Enimmäkseen vain nautin metsästä. Ja eväistä 😋. Harmillisesti oli vielä öttiäisiä, mutta heräsivät vasta kun aurinko lämmitti enemmän. Onneksi yöpakkaset alkavat nyt lisääntyä. Eväät piti syödä aika nopsaan kun lisäproteiinit tunkivat suuhun 😫.

Jätän raporttini nyt näinkin lyhkäiseksi koska useat hommat odottavat tekijäänsä. Pitänee ensimmäiseksi keittää kahvikupponen, sillä juuri nautittu jogurtti veltostuttaa jäseniä ja luomet tuntuvat kovin raskailta 🥱.

Carpe diem

Viime yönä unet olivat taas varsin outoja. Olen aina ollut vähän kateellinen ihmisille, jotka näkevät erikoisia unia. Itsellä ne ovat varsin tylsiä, usein toisintoja edellisistä päivistä. Lentouniakaan en nää enää ollenkaan. Lapsuuden kodissani olen varsin usein.

Nyt olin sielläkin. Vaikkakin sen tajusin vasta kun lopulta heräsin. Olin unessa hyvin väsynyt, tajusin nukkuneeni melkein kellon ympäri, mutta yhä väsytti... Oikeastikin olin illalla kömpinyt sänkyyn jo yhdeksän aikaan illalla, väsynyt olin. Unen alusta en enää oikein muista kuin pieniä päähän pujahtavia pilkahduksia... 

Mutta lopussa olin tosiaan nukkumassa jossain sängyn tapaisessa. Sänky oli vain hautausmaalla, tai sen portin lähellä. Muistan ajatelleeni unessa, ettei se nyt kovin kummoista, tai epätavallista ole nukkua hautausmaalla, mukavan hiljaista, eikä edes yöllä pelota.

Viimein kuitenkin äitini tuli siihen ja ryki tyyliin, että eikö olisi aika jo nousta. Herätessä mietin, että niinhän äitini teki... Myöhemmin tuumin, että eipä kuitenkaan niin tehnyt. Jos olin niin väsynyt etten jaksanut herätä ja nukuin hautausmaalla, olinko kuolemanväsynyt? Outo uni...

Väsynyt olen nytkin. Piti aamulla mennä pesemään pyykkiä, illalla olin varannut pyykkituvan kun näytti olevan tyhjää. Aamulla kippasin pyykit pyykkikassiin ja heilautin sen eteiseen odottamaan, ja aloin laittamaan aamupalaa. Harmittelin siinä sitten että tänään näytti olevan kaunein päivä koko viikolla, jos Huutosen Mattia uskoa pitäisi. Jos hakisin pyykit aikaisemmin sisälle ja lähtisin ulos.

Sitten se täräytti aivokoppaan... Miksi? Entä jos... Känny käteen ja tutkimista. HA! No, miks ei! Peruutusta ja uudelleenvalintaa... Takaisin eteiseen, osa pyykeistä kassista ulos ja kassi saunan lattialle odottamaan loppuviikkoa. Äkkiä aamiainen naamaan, ja tutkimaan lisää jääkaappia. Ei löydy sopivaa... Hmm... no, miks ei.

Äkkiä ulos ja pyörän päälle, matkalla kauppaan, onneksi on K-ryhmän OmaEdut, nyt on valmista evästä. Lisää polkemista. Perillä. Kummassa mieluummin, ikkunattomassa pyykkituvassa vai täällä? Arvaat varmaan vastauksen...

Semmosia mietteitä

Enpä löytänyt kenkiä, mutta kuitenkin meni lähes 50 €. Enkä edes kahvilla käynyt, ei outoa kyllä huvittanut ollenkaan. Vielä aamulla pohdin mitä tehdä, mutta päätin, että nyt mennään sosialisoitumaan samalla. Ihan liian paljon olen vain omissa ajatuksissani ollut viime aikoina...

Eilen illalla tarkistin päivällä tulleen viestin sanoman netistä. Prrg. Vakuutusmaksu noussut ihan hurjasti. Vatutti oikein reilusti. Tekisi mieli lopettaa, mutten enää tässä iässä uskalla. Kilpailuttamaankin kun lähtee, voi tulla suden sijaan vastaan karhu... Kuitenkin tarkastetaan terveys, niin suattaa tulla rajoituksia lisää. 

Ahdisti ilmeisesti yölläkin, kun heräsin inhottavaan uneen! Olin ollut ns. viihteellä, ja hauskaa oli ollut. Yritin poistua toisten perässä ulos, mutta ulosmenoaukko oli liian pieni, eikä pääni olisi mahtunut siitä mitenkään (voi hyvänen aika näitä unia...). Piti mennä toista kautta yksin. 

Yritin vessaankin jossakin välissä, mutta ovia ei tietenkään ollut, ja lattia lainehti ihan siinä itsessään... Narikassa sitten takkiani ei löytynyt, eikä portsari ollut yhtään kiinnostunut asiasta. Nostin vähän äänialaa, ja alkoivat sitten tyrkyttää jotain ihme kolttua. Juu, ei kiitos.

Päädyin sitten jotenkin ulos. Oli talvi, minulla vain lyhyt hihainen pusero, kaprit ja avojaloin. Ilmeisesti kengätkin piti narikassa ottaa pois... Mietin miten pääsisin kotiin kun avaimiakaan ei ole, eikä ilmeisesti rahaakaan. Äiti asuisi lähempänä, mutten muka kehdannut(!) mennä sinne keskellä yötä. En tosin tiedä miten olisin saanut äitini hereille, kun asui aika korkealla.

Tunsin jäisen maan paljaiden jalkojen alla, itkin ja voihkin lohduttomasti miten olen päätynyt tähän pisteeseen, olen koditon 😭!

Usein kun pohdin unta, huomaan se koostuvan edellispäivän tapahtumista. Nytkin selviä poimintoja illan ohjelmista. Avojalkaisuuskin oli På spåret -ohjelman osallistujasta, joka tuli kopista paljain jaloin. Veskiasiat liittyvät usein oikeaan veskihätään ja tunkeutumiset liian pienistä aukoista... no, usein herään suolisto-oireisiin 😆.

Nyt kuitenkin tuo uni jäi pitkäksi aikaa mieltä painamaan. Sain nukahdettua tunnin unen jälkeen, mutta aamulla olo oli yhä vähän "säikähtänyt". Olin erityisen onnellinen kun minulla kuitenkin on paikka johon tulla, vaikkei tämä aina niin mieluinen olekaan...

Asia tuntui vielä painokkaammalta kun kirjastoon tuli selvästi koditon nuori. Kasseissa oli omaisuus ja habitus varsin ruokkoamaton. Haju jotenkin... ihan kamala, kuin mätänisi koko ihminen. Työssä olen valitettavasti törmännyt hajuun mikä tulee hoitamattomasta, mätänevästä, haavasta, se on jotain niin järkyttävää. Nytkin tuntui, että tuo haju jäi sieraimiin. Oli pakko niistä monesti ja voimakkaasti.

Kävin parissa kaupassa, mutta vähän oli sopivia kenkiä tarjolla. Pitää tutkia asiaa enemmän ensin netin kautta. Yhdet olivat ihanan väriset, mutta lyhytvartiset. Olisin ostanut, jos olisi ylimääräistä rahaa. Toiset olisivat aika sopivat, mutta niissä oli paksu vuori, liian lämpimät vielä. Ostaisin talvikäyttöön, jos olisi sitä ylimääräistä. 

Muutenkin olen tuota raha-asiaa pohtinut nyt enemmän viime aikoina, mutta ehkäpä siitä toisella kertaa.

 Lopuksi kappale, jonka kuulin jossain ja jäi ärsyttävästi korvamadoksi. On varsin ronski kipale... tätä sanaa olen kyllä tapojeni vastaisesti päräytellyt, mielessäni, viime päivinä aika monesti...

Suuunnuntai

Tylsää. Olin ajatellut pientä ulkoilua ja samalla kaupasta maitoa, mutta vettä tihkuttaa. Oikein tuulen kanssa. Ennen rilli-elämää se ei ollut niin ongelma. Sadetta voi pakoilla hupun ja pyöräilykypärän kanssa, mutta tihku tuulen mukana tunkee joka pintaan, vie näkyvyyden täysin. 

Saisi olla sellaiset lasinpyyhkimet kuten autoissa. Kävellen voisin kulkea ilman lasejakin, enhän pidä laseja kotonakaan, mutta pyöräillä en oikein uskalla. Arkajalka.

En eilen, enkä perjantaina herkutellut, vain pari Fazer sinisen palasta makustelin molempina iltoina illallisen päälle. Kahvia join eilen aamulla ison mukillisen. Muuten olisikin ollut tosi tylsä päivä. Joten kumpanakaan iltana ei ollut intoa, eikä tarvetta valvoa pitempään. Vatsavaivat pitävät usein hereillä viikonloppuisin. Nyt olin vällyjen alla viimeistään  klo 22.30.

Sain kuitenkin eilen iltapäivän ja alkuillan kulumaan kivasti kun juutuin katsomaan dokumenttia Areenasta! Ohjelma olisi paremmin sopinut kyllä sunnuntai-iltaan. En tiedä miksi, mutta sunnuntaisin tekee mieli usein "ruokkia" älyä 😄... Ihan kirjaimellisesti juutuin, oli oikein kiehtovasti tehty. Alkoi tekemään hurjasti mieli opiskella taas ruotsia. Eli suosittelen: Selma Lagerlöfin elämä ja työ .

Mitähän sitä sitten... Kello ei edes kymmentä ja voisin jo siirtyä telkun ääreen ja siitä nukkumaan 😶. Ehkä kuitenkin jotain naposteltavaa ja huomisen suunnittelua ja valmistelua. Päädyin sitten kaupunkireissuun. Katselin tuossa webkameroita ja kovin vetisiltä näyttävät tiet. Ja tänään sataa lisää...

Lempimetsässäni on savipohjaisia teitä ja ne ovat tosi raskaita polkea runsaan sateen jälkeen. Hoksasin myös, että nyt ei ole käytössä kuin syysnilkkurit ja lenkkarit. Lenkkareissa on kangaspinta, joten sateella ovat varsin kurjat. Kärjet ovat myös matalat, eli hörppäävät het lammikoista maistiaiset.

Pakko siis hankkia ne uudet kengät. Sellaiset, joilla voi myös metsässä tarpoa, eli vartta pitää olla. Hintahaitari lähtee varmaan 50 € eteenpäin. Jos siis tarjouksessa ovat. 😭. No, veronpalautusrahoja en periaatteessa ole vielä käyttänyt... Voisin iltapäivästä tutkia valikoimia ensin netistä. Nyt jotain ihan muuta.

Odottavan aika on pitkä

Sataa sataa ropisee... Varsin uinuva tunnelma. Maanantaina tulee isännöitsijä ja joku muu nuuskimaan poltetaanko täällä tupakkia, saati muita päihdyttäviä aineita. Juuri kun olin saanut taas poistomoodin päässäni päälle ja nurkissa on poistoon meneviä juttuja. Kuitenkin tarkastelevat muutenkin paikkoja, seuraava normitarkastus taitaa olla ensi vuoden puolella, jos oikein muistan...

Joten piilotellut ja hinkannut olen paikkoja viime päivät. Ilahduttavasti sitä ovat tehneet muutkin... Mietin kyllä mitä joku on piilottamassa, kun kuuluu naulan naputusta seinään. Onko siellä suurempikin jälki peitettävänä taululla 😆. 

Nyt ei sitten viitsisi tehdä mitään että paikat pysyvät siistinä. Olisin halunnut tehdä jotain uunissa, mutta olenpa nyt sotkematta, kuitenkin pöläytän jonkun jauhopussin lattialle... Tai kaadan öljyä matolle. Hyvä juttu tässä on, että sain parvekkeen vihdoin siivottua! Sieltä kuitenkin etsivät tuhkakuppeja tms. 

Tarkastuksia on tehty aiemminkin, piti piilottaa ihan oikea vanha ravintolan tuhka-astia. Käytin sitä lähinnä kuihtuneiden kukkien roskiksena, mutta myös käytettyjä tulitikkuja siellä oli. Tosin vain kynttilöitä sytyttelin...

Suunnittelin karkaavani heti aamusta jonnekin ja olen tarkoituksella pihistellyt menoissa, kävisin yhdessä hienommassa kahvilassa. On luvannut sadetta, joten jos ihan bussilla menisin ja laittaisin päälle sitä parempaa seppälää.

Mutta sitten tutkailin kuinka paljon on mennyt jo rahaa tässä kuussa. Plääh. Metsään ajattelin sitten karkaavani, mutta lupaa, ainakin vielä, aamuksi sadetta. Tai ainakin sumua. Sumu ei haittaisi, mutta jos sataa... Ei ole vielä sitä sadeasua ja kertakäyttökauhtanan kanssa polkeminen on yhtä tyhjän kanssa, jalat kastuvat kuitenkin.

Pitänee odotella vielä noin 40 tuntia ennen kuin asiasta päättää. On kyllä ihan sunnuntaiolo... Jäänpä haaveilemaan ja tunnelmoimaan. Yksi ehdottomasti lempikappaleistani, voi haikeus 🧡

En sano tervetuloa!

Tulihan ne sieltä. En ole ilolla odottanut! Ihmeellisen pitkään menikin, että löysivät taas tänne. Oliko pakko tulla sotkemaan asioita taas, olisitte voineet pysyä poissa! Kakkapäät. 

Yöllä hiivitte samalla kellonlyönnillä taas nuuskimaan, oikein laumalla. Prkl, sanon minä. Taas se rumba alkaa...

Merkitseviä sanoja

Olen aina pitänyt Sadesta, taisin olla ainoa kaveripiirissäni silloin. En hirveästi kuunnellut sanoja, vain ne sanat joita hoettiin, jäi mieleen. Rytmi oli tärkein. Sadella ääni oli se joka eniten viehätti, pehmeä ja matala. Ei kimakka kuten useimmilla siihen aikaan, naisilla että miehillä. 

Vasta viime vuosina olen alkanut kiinnittämään huomiota yleensäkin laulujen sanoihin. Poppipaukutuksissahan harvoin mitään sanomaa on, mutta poikkeuksiakin näemmä löytyy. Muun tyylisessä musiikissa nyt enemmän, tietysti.

Tämä kappale kolahti, ja sai aikaan vähän potkua usein laahaavalle mielentilalle. Muutama tuleva asia vähän ahdistaa. Perskule, miehän en anna periksi...! 

Punaisia palleroita haki hän taas

Riensin minä heti eilen aamulla metsään. Ensin mietin tuliko liikaa vaatetta, mutta metsään päästyä huomasin, että hallaa on ollut, jopa pakkastakin kun "alavilla mailla" oli jopa sammal kohmettunut. 

Jalassa oli ohutpohjaiset vanhat saappaat. Jalkapohjia paleli että teki ihan mieli pomppia vain kannolta toiselle. En toki tehnyt sitä koska pohjat ovat myös aika liukkaat. Paluumatkalla kokeilin suolle, mutta totesin, että pitäisi olla pitkävartisemmat saappaat.

Kyllä nyt on perkattu tarkkaan metsät marjoista! Outo poimimisbuumi nyt meneillään. Viime syksynä metsään jäi vielä paljon marjoja pakkasten tullessa. Nyt ei jää metsän väelle mitään syötävää 😭! Sieniä onneksi oli, niitä ei osane kukaan poimia. Minä en tunnista yhtäkään. Äidin vielä ollessa poimintakunnossa, minä en välittänyt sienistä ollenkaan. Nyt niitä varmaan söisin, mutta pirkule laittavat suoliston vonkumaan niin, että harvoin niitä tohdin syödä.

Olin jo palaamassa takaisinpäin, kun löysin vihdoin paikan jossa marjoja oli vielä mukavasti. Aurinko oli kuitenkin jo niin korkealla, että lämpö herätti metsän viimeiset sääsket. Johan olivat taas äkäisiä! Mäkäräisiä oli taas evästyspaikalla.

Sain kuitenkin poimittua aika pian tarpeeksi. Pakkaseen ei oikeastaan enää mahdu, niin olen päättänyt, että käyn nyt poimimassa enää noin kerran viikossa sen verran, että syön seuraavina päivinä. Jännä kun vielä 10v sitten en välittänyt puolukoista, mutta nyt ihan himoitsen niitä. Mutta, vieläkään en pidä ylikypsistä, parhaita ovat suoraan varresta suuhun. 

Mietinkin tuossa kun niitä kertyi nyt kuitenkin melkein 2 litraa, pitäisikö toinen litran rasia laittaa pakasteeseen. Viimeksi ehtivät olla viikon jääkaapissa ja maku oli vähän viimeisten kohdalla muuttunut... Nyt olivat myös niin roskaisia ja märkiä, että piti kuivatella harson välissä hetken.

Mustikoitakin oli, mutta ne eksyivät heti suoraan suuhun 🤤. Oli taas suu niin mustana ettei paljoa vihtinyt suuta avata kirjastossa käydessä. Onneksi paikalla ei ollut ketään, ja sain rauhassa siistiä itseäni veskissä. Lainasin samalla yhden CD-levyn. Hyllystä, en veskistä 🙃.

Olisin halunnut istahtaa hetken, mutta tunsin, että jos paikalleen jään, en jaksa polkea enää loppuja kuutta kilometriä. Hain lähikaupasta tarjousjäätelön ja kiiruhdin kohti kotisohvan olopaikkaa. 

Hetken huilimisen jälkeen keitin pienen kahvin ja aloitin marjojen putsaamishomman. Olipa se homma tosiaan! Pitää seuraavan kerran välttää metsään menemistä sateen jälkeen...

Mietinkin metsässä ollessa, että ehkä seuraavan kerran tulen vähemmän tavaramäärän kanssa. Otan vain eväät ja jonkun pienemmän rasian mukaan. Saappaat, jos on vielä märkää. Josta pääsen taas toiseen aiheeseen...

Pesin keväällä goretex-kenkäni. En ilmeisesti saanut kuivatettua tarpeeksi nopeasti, koska haisevat nyt kuin kissa olisi käynyt niihin tarpeillaan. Prkl. Olen yrittänyt ruokasoodalla yms. korjata asiaa, mutta kun ovat jo vähän resutkin, pitänee minun nyt sitten raskia ostaa uudet. Luulin, että voin kulkea niillä vielä tämän syksyn. Oikeastaan olen käyttänyt niitä melkein läpi vuoden, paitsi kesällä. En kuitenkaan mitenkään jaksaisi lähteä etsimään uusia. 

Tarvitsisin myös uudet lukulasit. Silmät kipeytyvät nykyisistä. Niiden etsimistä jaksaisin vielä vähemmän. Haluaisin oikeastaan uudet silmälasitkin. Kiinnostaa vieläkin vähemmän 😑. Nyt kiinnostaa kuitenkin eniten sohva. Menin eilen illalla nukkumaan klo 9 ja heräsin noin klo 3, sen jälkeen torkahtelin vain pari kertaa. Väkipakolla sain pyykättyä ja tiskattua eiliset tiskit. Huomenna piti kauppaan, mutta lupasi sadetta. Puu-ah.

Pientä juhlantunnelmaa

Juhlin perjantaina vähän kuin kesän lopetusta. Vähitellen olen siirtänyt asuntoa ja itseänikin syksyä kohden. Perjantaina näytti tulevan niin viileä päivä, että laitoin jo varsikengät jalkaan ja lempikausitakkini päälle. Iltapäivästä olikin sitten jo +16, joten hiki virtasi... Äh! 

Takki istuu päälleni harvinaisen hyvin ja näytän siinä pitkältä ja hoikalta. Olen valinnut nyt usein housuikseni varsin pillit farkut, joustavat mukavasti kuitenkin. Ne ovat jostain syystä normaalia paksummmat ja siksi ovat varsin oivat nyt pyöräilyyn. Olin vähän hämmentynyt kun sain miesten katseita pitkästä aikaa...

Teki mieli mennä ihan piiloon 😳. En ole koskaan tykännyt olla katseiden kohteena. Onneksi olenkin ollut nuorenakin vain kohtuunätti laitettuna. Kaverit olivat kauniita, joten katseet kiinnittyivät aina heihin 😄.  Odotan nyt sitten ihan mieluusti hämärämpiä hetkiä valehoikkana näkymisiin!

 

Kävin viimeksi maaliskuussa yhdessä lounaspaikassa. Silloin siellä käydessäni olin tyytymätön ruoan tason laskuun. Nyt siellä olivat hinnat hieman nousseet kesätauon jälkeen. Oli vain niin karmiva nälkä, eikä huvittanut vielä palata tännekään. Ruokakaupassakin piti vielä käydä. Ja kun oli tarjolla lihakeittoa! Sitä tulee harvoin tehtyä. Paitsi jauhelihasta.

Keitto oli ihan ok, ei kuitenkaan sitä parasta laatua edelleenkään. Liha oli todella vaaleaa, olisin veikannut enemmän sian lihaksi, kuin naudan... Nautana kuitenkin tarjottiin. Nälkä kuitenkin lähti, kahvi vain oli pahempaa kuin koskaan ennen, se lirahti sitten viemäriin. Olin juhlintatunnelmissa, näteissä vaatteissa, joten kävin juomassa kahvin pienen pullan kera ihan leimomossa. Tarjouskin kun oli!

Juuri kun olin suuntaamassa ruokakauppaan, kilahti kirjaston varauksenne on saapunut -ilmoitus kännyyn. Se oli tulossa niin kaukaa, että olin laittanut hakupaikaksi kirjaston, jossa piipahdan usein marjastusreissun päätteeksi (hyvä vessa). Hmm, aurinko paistoi kauniisti ja minulla masu täynnä, eikä mihinkään kiire. No, mikä ettei! 

Sain käytyä sitten lähiprismassakin ostamassa ruoat. Ainut harmitus oli kun käyttämääni tiskiainetta ei olekaan enää Prisman valikoimissa. Siellä vaihtuvat tuotevalikoima välillä vähän liian usein! Tietenkin tuota tiskiainetta olisi ollut kahvipaikan viereisessä cittarissa. Ärrinpurrin. Pitää katsoa joku päivä ensi viikolla.

Huomenna ajattelin kyllä suunnata jo marjametsään. En jaksa odottaa niitä yöpakkasia. Eli samat suojatamineet matkaan kuin edellisilläkin kerroilla. Kävin joku päivä rantaa pitkin ja siellä naamalle tunki joku sääski, tavallisesti niitä ei täällä ole. Mitä lie syyspörriäisiä. Eli takuulla on sitten siellä syvällä metsässäkin. Mutta huomenna metsään kuitenkin 🧡 !

Sataa sataa ropisee

Tuleekohan tällä viikolla käytyä ulkona kuin pikku piipahduksia? Näyttää satavan joka päivä. Ennustuksen vaihtuvat joka päivä. Perjantaina pitäisi jo päästä suuremmille ostoksille. Proteiinipuoli on aika köyhää nyt. Huomaan unelmoivani lähes joka tunti syömisestä, tai ainakin suunnittelen mitä seuraavaksi söisin.

Lähimetsässä olin aikonut käyväni piipahtamassa. Ihan vain hengittämässä puhtaampaa ilmaa. Mutta vaikken sokerista ole, ajatus pelkkä kertakäyttösadetakki yllä pyöräilellessä ei houkuttele kun tuuli on aika reipas. Pitäisi se sadeasu saada hankittua.

Maanantaina sain ommeltua muutaman jutun. Kesällä minulla on välillä käynyt päällä yksi vanha pitkä hame. Sellainen oikein leveä. Ei kuitenkaan tarpeeksi leveä, jos haluaa sohvalla jalat ristissä istua. Joten otin ja halkaisin hameen ja tein siitä hamehousut. Vähän liian lyhyet ovat, mutta eiköhän sitten kesällä ole sopivat. 

Vanhoista resusista kotihousuista leikkasin lahkeet pois ja ompelin shortseiksi. Tai leikkasin ne jo viime vuoden kesällä, mutta nyt siistin reunat ja ompelin. Tänä kesänä ei tarvinnut kotonakaan shortseja. Ihmisten ilmoille en lähde koipiani näyttämään, ovat sen verran rumat.

Paljoa en ole muuta tällä viikolla saanut oikein aikaan. Vähän sitä ja tätä, normiarkipuuhia. Ei mitään joka edistäisi elämää kummemmin. Kello näyttää neljää, joten voin alkaa valmistamaan ruokaa. Taas on nälkä, ja kova onkin.

Vähän sitä sokerihuurretta:

Joko aika on?

Olen koko kesän ollut vähän luovuttaja-mielellä. Ehkä on minun tyytymäni asumaan sitten tässä. Elämään tätä elämääni, jossa en viihdy. Kesä olikin helpompi kun kaikki örveltäjät olivat paljon jossain muualla örveltämässä. Melkein viihdyin sisälläkin. Ja kun ei ollut niitä kamalia viimevuosien tappohelteitä...

Nyt kuitenkin routa on ajamassa pors örveltäjät takaisin koteihinsa, joten se rauha ja harmonisuus on taas tiessään. Toissa yön nukuin taas pitkästä aikaa sohvalla... Onneksi öisin on jo pimeää, joten liika valoisuus ei vaivaa olkkarissakaan nyt. Viritin kyllä kesällä, tai keväällä, tummat verhot myös sinne. Onneksi on kaksi verhokiskoa...

Sopivasti olkkarin viereinen naapurikin oli jossain, joten sain nukuttua suht hyvin. Tämä naapuri ei melua, mutta on ahkera hommaamaan kaikkea ja kopse käy joskus jo viiden aikaan aamulla... Sohva on vain levitettynä alkanut natisemaan enemmän. Kuulin sen korvatulppienkin läpi yöllä kun vaihdoin asentoa. Hmph!

Tein tänään pitkän pyöräreissun metsästäessäni musiikkia. Noita aikaisempia postauksia lukiessa innostuin taas musiikista. Radiosta tuntuu tulevan enimmäkseen samoja kipaleita, jotka eivät niin innosta. Meillä on nykyään joissakin kirjastoissa uusi tapa, että palautuksia ei laiteta suljettuihin laatikoihin, vaan jätetään vapaasti muiden uudestaan lainattavaksi. Omaa vuoroa odotellessa huomasin edellä olevan palauttavan CD-levyjä. 

No, mutta hei, näinhän minä pääsen kuuntelemaan ihan mitä haluankin! Ihan olen unohtanut musiikin  lainaus mahdollisuuden! Tänä aamuna tutkin sitten mistä löytyisi mitäkin musiikkia ja sain hyvän syyn lähteä polkemaan. Kolme kirjastoa kävin läpi ja kilometrejä tuli 30. Huh huh, huomenna voikin sitten lepuuttaa kroppaa, ja korvia. 

Paluumatkalla poikkesin torille. Pitäähän se nyt edes kerran kesässä saada grillimakkaraa. Otin vielä kahvin ja munkinkin kun alennuksilla möivät. 

Niin hyvällä päällä ja mellevänä poljin sitten kotia kohti. Ilo lässähti äkkiä kun talon örvelöporukka oli pihalla ja ihan yksi alkoi aukomaan päätä jostain, johon en mitenkään liittynyt. Kävelin vain rauhallisesti ohi ja leikin kuuromykkää 😶.

Taitaa olla taas aika alkaa vähentämään tavaraa pitkän tauon jälkeen ja suunnittelemaan muuttoa muualle. 

Luvassa hiplailua?

Viime kuun alussa kun etsiskelin niitä merkintöjä täältä. Etsin niitä kalentereistakin, lueskelin myös sieltä mitä olen ennen hommaillut. Ovat nuo kaikenlaiset "harrastukset" jääneet pois. Laiskuusko on vai mikä. Käsityöinto on onneksi vähitellen kesän jälkeen palannut. 

Kesä oli sen verran raikas, että jaksoin kuitenkin muutaman kerran ommella. Korjausopelua pääasiassa, mutta pari kesämekkoa tein vanhoista yöpaidoista. Molempia käytin niinä muutamana lämpimämpänä päivänä. Suurin osa helletamineista pysyikin nyt laatikossaan. Voisi varmaan jo viedä takaisin varastoon. Parit kesähousut pitää toki vielä pestä. Voisinpa ensi viikolla pestä kesäisemmän takinkin pois.

En muista mistä luin, mutta luin kun olin niin tohkeissani pöytäkalenterini tekemisestä loppuvuodesta. Lokakuussa muistaakseni sen muistikirjan ostin ja vähitellen aioin sitä tehdä. No... taisipa olla jo tammikuuta kun sitä viimeistelin. Olisiko hyvä aloittaa nyt ajoissa? 

Viime vuonna aloittamisen ongelma oli, kun en ollut koskaan moista tehnyt, vähän pelotti kun tiedän olevani perfektionisti, kaikki tai ei mitään, omissa tekemisissä. Tai joissain, ei toki kaikessa... (huutonaurua ympärille katselun lomassa). Sitä kalenteria pitäisi jaksaa kuitenkin katsella koko vuoden. Mutta nyt tiedän millainen olisi hyvä. Tai ainakin parempi.

Sivuja ei tarvitse olla niin paljoa kuin nykyisessä. En todellakaan piirtele ja askartelepaskartele välisivuja täyteen, kuten unelmoin aluksi. Ei tarvitse erikseen liikunnanseuraussivuja. Kaksi kuukautta jaksoin merkitä, sitten siirryin merkkaamaan päiville, jolloin jotain harrastin. Sitten nuupahti silloin tällöin merkinnöiksi koko vuoden kilometreistä. Lopuksi siirtelin lukuja vain tänne, tuohon sivupalkkiin. Sitten jäi sekin kun lopetin tänne kirjoittamisen.

En ole tänä vuonna muistaakseni paljoakaan kaupoissa kierrellyt, ei ole ollut syytä. Kauppojen paperiosastoilla olen välillä haikein mielin piipahtanut. Olen kuitenkin vihko yms. lakossa ollut jo vuosia, mutta nyt olisi hyvä syy! Ainakin vähän katsella valikoimaa...

Kalenterin teossa meni yllättävän kauan. En ole mikään taiteilija ja kirjoitin/piirtelin kaikki päivät kuitenkin itse. Laskutaitoakin tarvitsi yllättävän paljon että osasin ostaa tarpeeksi monisivuisen muistikirjan. Jakaa sivut, että jokaiselle kuukaudelle jäi sivut muille merkinnöille. Siellä välissä kun piti olla niitä askartelupaskartelusivuja, sivut kuukausisaldoille ja ja... 

Aijai, ihan kämmeniä kutittaa ajatus vihkojen ja muiden paperikasojen hiplailuista 🤭! Halvat on huvit!

Taas mentiin

Säätyypit lupasivat vettä seuraaville päiville, joten eilen päätin, että on taas aika polkea päin metsää. Aloin pakkaamaan saappaita kassiin eilen jo keskipäivällä 😁. Iltapäivästä hypistelin jo pakasterasioiden ja termospullon kanssa. Mietin siinä sitten, että olisiko muuta tapaa säilyttää termarin lämpö kuin kietomalla kangaskassi sen ympärille? Se on vain ollut tapa hetken mielijohteesta kun kassi kulkee aina repussa muutenkin.

Muistin sitten joskus miljoona vuotta sitten aloitetun lapasparin, josta toisesta lapanen oli vain hiukan aloitettu, ehkä into loppui peukalon kohdalla. Silloin kudottiin peukalokiila, eikä kuten nyt, ainakin itse, aukkomallilla.

No, kuitenkin innostuin jatkamaan varresta suojuksen termarille. Pohjan jätin paljaaksi kun kello oli jo puoli kymmenen kun neulos viimein peitti termaria tarpeeksi. Pitänee katsella pohjapuoli myöhemmin. 

En ole koko kesänä kutonut mitään, joten monen tunnin puuha jumiutti rintarangan täysin. Heräsin yöllä pissille ja nukahtaminen oli vaikeaa kun sydän jyskytti niin. Myös rintalihaksessa oli elohiiri, joka veti jotain jatzzia siinä sykkeitten välissä. Kuva termarista on pikaisesti otettu kun oli kiire metsään!

Potkaisin eilen myös varpaani tuolinjalkaan siinä touhutessa. Ei ollut ensimmäinen, eikä tuskin viimeinenkään kerta. Yllättävää oli, että varvas paisui oikein kunnolla ja meni mustaksi. Kipu ei haitannut kävelyä, mutta mietitytti mitä sanoo kun laitan saappaan jalkaan...

Onneksi saappaissa on leveä lesti! Oli hienosti varvas sävy sävyyn termarin kanssa 😂.  Mikä lie mennyt rikki kun tavallisesti ei turpoa, eikä mustu noin. Eikä kipeäkään ole kuin hetken, nyt sattui yölläkin.

Turvonnut patti on myös niskassa. Ajattelin ettei öttiäisiä enää ole, enkä suojannut itseäni heti. Pääsipä joku mäkäräinen puraisemaan palasen korvan läheltä, paarman ääntä en ainakaan kuullut. Reikä on, ja turkasen turvoksissa. 

Muutenkin oli taas kaikki pörriäiset siellä syvemmällä metsässä, tiellä sai olla aika rauhassa jos vähän tuulahteli. 

Mietinki, jotta seuraavaksi poimintahommiin vasta yöpakkasten jälkeen. Nyt sain poimittua kuitenkin jo melkein kolme litraa. Hirveän paljon en puolukoita muutenkaan syö. Haaveilin siinä viime syksyn puolukkareissuja, ei ötököitä ja eväätkin söin metsän siimeksessä. Nyt pääsee evästelemään vasta poiminnan jälkeen nuotiopaikalle ja sieltä ei viitsi enää takaisin metsään lähteä. Nälässä taas ötökät kiusaannuttavat enemmän 🤬.

Nyt eväspaikalta lähtöä edisti katse taivaalle, kovin uhkaavia pilviä matkusteli reipasta tahtia jostakin jonnekin. Olivat kuitenkin ilmeisesti vain ohikulkumatkalla, koska pisaraakaan ei ole vieläkään satanut. 

Mutta tulipahan minullakin poljettua aika reipasta tahtia takaisin. En edes jäätelöä käynyt matkan varrelta ostamassa, kuten joka marjareissussa olen tehnyt. Väsyttää.