Enpä löytänyt kenkiä, mutta kuitenkin meni lähes 50 €. Enkä edes kahvilla käynyt, ei outoa kyllä huvittanut ollenkaan. Vielä aamulla pohdin mitä tehdä, mutta päätin, että nyt mennään sosialisoitumaan samalla. Ihan liian paljon olen vain omissa ajatuksissani ollut viime aikoina...
Eilen illalla tarkistin päivällä tulleen viestin sanoman netistä. Prrg. Vakuutusmaksu noussut ihan hurjasti. Vatutti oikein reilusti. Tekisi mieli lopettaa, mutten enää tässä iässä uskalla. Kilpailuttamaankin kun lähtee, voi tulla suden sijaan vastaan karhu... Kuitenkin tarkastetaan terveys, niin suattaa tulla rajoituksia lisää.
Ahdisti ilmeisesti yölläkin, kun heräsin inhottavaan uneen! Olin ollut ns. viihteellä, ja hauskaa oli ollut. Yritin poistua toisten perässä ulos, mutta ulosmenoaukko oli liian pieni, eikä pääni olisi mahtunut siitä mitenkään (voi hyvänen aika näitä unia...). Piti mennä toista kautta yksin.
Yritin vessaankin jossakin välissä, mutta ovia ei tietenkään ollut, ja lattia lainehti ihan siinä itsessään... Narikassa sitten takkiani ei löytynyt, eikä portsari ollut yhtään kiinnostunut asiasta. Nostin vähän äänialaa, ja alkoivat sitten tyrkyttää jotain ihme kolttua. Juu, ei kiitos.
Päädyin sitten jotenkin ulos. Oli talvi, minulla vain lyhyt hihainen pusero, kaprit ja avojaloin. Ilmeisesti kengätkin piti narikassa ottaa pois... Mietin miten pääsisin kotiin kun avaimiakaan ei ole, eikä ilmeisesti rahaakaan. Äiti asuisi lähempänä, mutten muka kehdannut(!) mennä sinne keskellä yötä. En tosin tiedä miten olisin saanut äitini hereille, kun asui aika korkealla.
Tunsin jäisen maan paljaiden jalkojen alla, itkin ja voihkin lohduttomasti miten olen päätynyt tähän pisteeseen, olen koditon 😭!
Usein kun pohdin unta, huomaan se koostuvan edellispäivän tapahtumista. Nytkin selviä poimintoja illan ohjelmista. Avojalkaisuuskin oli På spåret -ohjelman osallistujasta, joka tuli kopista paljain jaloin. Veskiasiat liittyvät usein oikeaan veskihätään ja tunkeutumiset liian pienistä aukoista... no, usein herään suolisto-oireisiin 😆.
Nyt kuitenkin tuo uni jäi pitkäksi aikaa mieltä painamaan. Sain nukahdettua tunnin unen jälkeen, mutta aamulla olo oli yhä vähän "säikähtänyt". Olin erityisen onnellinen kun minulla kuitenkin on paikka johon tulla, vaikkei tämä aina niin mieluinen olekaan...
Asia tuntui vielä painokkaammalta kun kirjastoon tuli selvästi koditon nuori. Kasseissa oli omaisuus ja habitus varsin ruokkoamaton. Haju jotenkin... ihan kamala, kuin mätänisi koko ihminen. Työssä olen valitettavasti törmännyt hajuun mikä tulee hoitamattomasta, mätänevästä, haavasta, se on jotain niin järkyttävää. Nytkin tuntui, että tuo haju jäi sieraimiin. Oli pakko niistä monesti ja voimakkaasti.
Kävin parissa kaupassa, mutta vähän oli sopivia kenkiä tarjolla. Pitää tutkia asiaa enemmän ensin netin kautta. Yhdet olivat ihanan väriset, mutta lyhytvartiset. Olisin ostanut, jos olisi ylimääräistä rahaa. Toiset olisivat aika sopivat, mutta niissä oli paksu vuori, liian lämpimät vielä. Ostaisin talvikäyttöön, jos olisi sitä ylimääräistä.
Muutenkin olen tuota raha-asiaa pohtinut nyt enemmän viime aikoina, mutta ehkäpä siitä toisella kertaa.
Lopuksi kappale, jonka kuulin jossain ja jäi ärsyttävästi korvamadoksi. On varsin ronski kipale... tätä sanaa olen kyllä tapojeni vastaisesti päräytellyt, mielessäni, viime päivinä aika monesti...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä jälki käynnistäsi 💭