On taas aika vähän paastota, monestakin asiasta. Ensimmäisenä kofeiinista ja sokerista 😣. Olen ihan varkain syönyt sokerista melkein joka päivä. Aina jollain tekosyyllä. Kahviakin on mennyt, tekosyillä sekin. Ja kun kofeiinia menee, menee myös kaikenlaisia herkkuja. Oravanpyörä on käynnistynyt.
Kofeiini saa valtaan myös kaikenlaisia pakkomielteitä ja outoja päähänpistoja. Olenkin ihan urakalla saanut toppuutella mielitekojani. Kännyssäkin olen roikkunut ihan liikaa. Aika usein on saanut sitä ladata viime päivinä...
Tuo asunto, josta mainitsin eilen, on juuttunut myös päähäni. Pakkomielle, ihan selvästi. Ei minulla mitenkään siihen olisi varaa. Joten unohda pää, forget it! Nyt on aika painaa vähän jarrua. Olen toki saanut vähän aikaankin, kirpparille meni vihdoin pieni pussi vaatteita ja pari lautasta, joihin olen kypsynyt tarpeeksi.
Teki eilen mieli katsoa jotain scifiä, kadota muunlaiseen maailmaan hetkeksi. Poimin vain hetken mielijohteesta Rakutanista leffan, joka osui tarpeeksi lähelle. Houkutuspätkässä näkyi tuttuja näyttelijöitä, joten katsotaan...
Snowpiercer kertoi läpi jäätyneen maan kiitävästä junasta. En taaskaan ollut paneutunut juoneen, ja satuin katsomaan muualle alkutekstien aikana, joten käsitin yhden pienen asian väärin, joten jatkoin katsomista, vaikka välillä teki mieli lopettaa. Pari veriräiskintää olisin mieluusti hyppinyt yli, mutta usein nämä ilmaisjutut alkavat oikutella silloin. Liittynee mainoksiin...
Tästä alunperin ranskalaisesta sarjakuvaromaanista (Le Transperceneige) on tehty näemmä sarjakin, mutta varmaan näytetty vain maksullisilla kanavilla. Näyttelijät leffassa olivat hyviä ja tekivät työnsä hyvin. Sain myös sopivasti kadota johonkin ihan muuhun maailmaan, vaikken avaruuteen päässytkään.
Lyhyesti kerrottuna, junassa oli etuosassa maksava eliitti ja takaosassa ilmaiseksi elävä roskasakki. Roskasakin pitää tyytymän elämään saastaisessa junan takaosassa, eikä pyrkiä eliitin joukkoon. Piste. Aika ajankohtainen asia. Leffa, kuten useinkin, on kuitenkin hieman erilainen kuin alkuperäinen idea... Mutta enpä jaksa nyt perehtyä siihen enempää, aika ankea aihe ja olo muutenkin huono.
Jätän singaporen joukon kahlaamaan läpi blogiani, ovat taas innokkaasti lukeneet sitä viime yönä, 189 vierailua 🙄. Kuulemma opettelevat näidenkin avulla suomen kieltä, helpompi huijata ilman kirjoitusvirheitä... Pitäisikö tahallaan alkaa puhumaan hoonoo soomee...
Pöh. Katoan mieluummin kauniiseen maailmaan, edes hetkeksi. Yksi kauneimmista ja yhä mieluisimmista videoista, ja Saden ääni on vaan niin ihana: