Taas mentiin

Säätyypit lupasivat vettä seuraaville päiville, joten eilen päätin, että on taas aika polkea päin metsää. Aloin pakkaamaan saappaita kassiin eilen jo keskipäivällä 😁. Iltapäivästä hypistelin jo pakasterasioiden ja termospullon kanssa. Mietin siinä sitten, että olisiko muuta tapaa säilyttää termarin lämpö kuin kietomalla kangaskassi sen ympärille? Se on vain ollut tapa hetken mielijohteesta kun kassi kulkee aina repussa muutenkin.

Muistin sitten joskus miljoona vuotta sitten aloitetun lapasparin, josta toisesta lapanen oli vain hiukan aloitettu, ehkä into loppui peukalon kohdalla. Silloin kudottiin peukalokiila, eikä kuten nyt, ainakin itse, aukkomallilla.

No, kuitenkin innostuin jatkamaan varresta suojuksen termarille. Pohjan jätin paljaaksi kun kello oli jo puoli kymmenen kun neulos viimein peitti termaria tarpeeksi. Pitänee katsella pohjapuoli myöhemmin. 

En ole koko kesänä kutonut mitään, joten monen tunnin puuha jumiutti rintarangan täysin. Heräsin yöllä pissille ja nukahtaminen oli vaikeaa kun sydän jyskytti niin. Myös rintalihaksessa oli elohiiri, joka veti jotain jatzzia siinä sykkeitten välissä. Kuva termarista on pikaisesti otettu kun oli kiire metsään!

Potkaisin eilen myös varpaani tuolinjalkaan siinä touhutessa. Ei ollut ensimmäinen, eikä tuskin viimeinenkään kerta. Yllättävää oli, että varvas paisui oikein kunnolla ja meni mustaksi. Kipu ei haitannut kävelyä, mutta mietitytti mitä sanoo kun laitan saappaan jalkaan...

Onneksi saappaissa on leveä lesti! Oli hienosti varvas sävy sävyyn termarin kanssa 😂.  Mikä lie mennyt rikki kun tavallisesti ei turpoa, eikä mustu noin. Eikä kipeäkään ole kuin hetken, nyt sattui yölläkin.

Turvonnut patti on myös niskassa. Ajattelin ettei öttiäisiä enää ole, enkä suojannut itseäni heti. Pääsipä joku mäkäräinen puraisemaan palasen korvan läheltä, paarman ääntä en ainakaan kuullut. Reikä on, ja turkasen turvoksissa. 

Muutenkin oli taas kaikki pörriäiset siellä syvemmällä metsässä, tiellä sai olla aika rauhassa jos vähän tuulahteli. 

Mietinki, jotta seuraavaksi poimintahommiin vasta yöpakkasten jälkeen. Nyt sain poimittua kuitenkin jo melkein kolme litraa. Hirveän paljon en puolukoita muutenkaan syö. Haaveilin siinä viime syksyn puolukkareissuja, ei ötököitä ja eväätkin söin metsän siimeksessä. Nyt pääsee evästelemään vasta poiminnan jälkeen nuotiopaikalle ja sieltä ei viitsi enää takaisin metsään lähteä. Nälässä taas ötökät kiusaannuttavat enemmän 🤬.

Nyt eväspaikalta lähtöä edisti katse taivaalle, kovin uhkaavia pilviä matkusteli reipasta tahtia jostakin jonnekin. Olivat kuitenkin ilmeisesti vain ohikulkumatkalla, koska pisaraakaan ei ole vieläkään satanut. 

Mutta tulipahan minullakin poljettua aika reipasta tahtia takaisin. En edes jäätelöä käynyt matkan varrelta ostamassa, kuten joka marjareissussa olen tehnyt. Väsyttää.