Suuunnuntai

Tylsää. Olin ajatellut pientä ulkoilua ja samalla kaupasta maitoa, mutta vettä tihkuttaa. Oikein tuulen kanssa. Ennen rilli-elämää se ei ollut niin ongelma. Sadetta voi pakoilla hupun ja pyöräilykypärän kanssa, mutta tihku tuulen mukana tunkee joka pintaan, vie näkyvyyden täysin. 

Saisi olla sellaiset lasinpyyhkimet kuten autoissa. Kävellen voisin kulkea ilman lasejakin, enhän pidä laseja kotonakaan, mutta pyöräillä en oikein uskalla. Arkajalka.

En eilen, enkä perjantaina herkutellut, vain pari Fazer sinisen palasta makustelin molempina iltoina illallisen päälle. Kahvia join eilen aamulla ison mukillisen. Muuten olisikin ollut tosi tylsä päivä. Joten kumpanakaan iltana ei ollut intoa, eikä tarvetta valvoa pitempään. Vatsavaivat pitävät usein hereillä viikonloppuisin. Nyt olin vällyjen alla viimeistään  klo 22.30.

Sain kuitenkin eilen iltapäivän ja alkuillan kulumaan kivasti kun juutuin katsomaan dokumenttia Areenasta! Ohjelma olisi paremmin sopinut kyllä sunnuntai-iltaan. En tiedä miksi, mutta sunnuntaisin tekee mieli usein "ruokkia" älyä 😄... Ihan kirjaimellisesti juutuin, oli oikein kiehtovasti tehty. Alkoi tekemään hurjasti mieli opiskella taas ruotsia. Eli suosittelen: Selma Lagerlöfin elämä ja työ .

Mitähän sitä sitten... Kello ei edes kymmentä ja voisin jo siirtyä telkun ääreen ja siitä nukkumaan 😶. Ehkä kuitenkin jotain naposteltavaa ja huomisen suunnittelua ja valmistelua. Päädyin sitten kaupunkireissuun. Katselin tuossa webkameroita ja kovin vetisiltä näyttävät tiet. Ja tänään sataa lisää...

Lempimetsässäni on savipohjaisia teitä ja ne ovat tosi raskaita polkea runsaan sateen jälkeen. Hoksasin myös, että nyt ei ole käytössä kuin syysnilkkurit ja lenkkarit. Lenkkareissa on kangaspinta, joten sateella ovat varsin kurjat. Kärjet ovat myös matalat, eli hörppäävät het lammikoista maistiaiset.

Pakko siis hankkia ne uudet kengät. Sellaiset, joilla voi myös metsässä tarpoa, eli vartta pitää olla. Hintahaitari lähtee varmaan 50 € eteenpäin. Jos siis tarjouksessa ovat. 😭. No, veronpalautusrahoja en periaatteessa ole vielä käyttänyt... Voisin iltapäivästä tutkia valikoimia ensin netistä. Nyt jotain ihan muuta.

Maanantaimaailmassa

Huonosti yhä nukuin, tosin alkuyön paremmin. Aamuyöllä heräsin taas kun alavatsaa polttaa. Jos olisin kymmenisen vuotta nuorempi sanoisin, että menkat tulossa, mutta nytpä ei, jotain muuta on. No, näillä mennään.

Mieli rauhoittui, suorastaan pysähtyi, eilen illalla kun jäin tuijottamaan  japanilaista animea. Oli taas niin kaunis, että nyyhkyttää piti useamman kerran. Olisipa virtuaalilasit... Tosin nyt jo ihan unohduin paikalleen tuijottamaan, muu maailma katosi täysin. Virtuaalilaseilla katsoessa saattaisi olla vaikeuksia tulla moisesta maailmasta pois... tuskin haluaisin ollenkaan. Ymmärrän täysin nuoria jotka katoavat näihin animemaailmoihin. 

Leffan voi katsoa Areenasta, Belle: https://areena.yle.fi/1-62149369

Ujo teinityttö Suzu löytää rohkeutensa virtuaalimaailmassa, jossa hän esiintyy suosittuna laulajana Bellena. Kaunis animaatio yhdistää kaunotar ja hirviö -tarinaa moderniin teknologiaan, tutkien identiteetin ja todellisuuden teemoja. Visuaalisesti häikäisevä ja tunteisiin vetoava seikkailu kaikenikäisille.

Järjettömyyttä naurun seasta

Tarkoitushan oli etten koske läppäriini tänä viikonloppuna. Mutta pakkohan se oli tarkistaa pankin tilanne. Olin siirtänyt rahaa toisesta pankista toiseen, eikä sitä näkynyt, raha oli kuitenkin kadonnut toiselta tililtä. 

Samalla katselin tarkemmin työpaikkatilanteen. Tarkistan joka päivä työkkärin sivuilta kaikki paikat, jotka ovat tulleet 24 tunnin sisään. Kuitenkin siellä voi piileksiä joku paikka, joka on tullut juuri tuon 24 tunnin ulkopuolella. Muut työpaikkasivustot käyn läpi perjantaisin. 

No, löytyihän sieltä yksi paikka, jota en ole huomannut! Ärsyttävää. Oli mennä hermot kun paikka oli tietyn vuokrafirman kautta, mutta tämän firman sivuilta sitä ei löytynyt. Kerkesin jo sinne rekisteröityä. 

No, voin käyttää tuota sitten kun neljää paikkaa ei löydy. Kyllä sieppasi taas kun katsoin, että hakemuksessa oli kirjoita tai kopioi cv alle. Ajattelin, että mitä hattua, ei voi olla näin alkukantaista! Kokeilin kopioimista, mutta sehän heittää tekstin miten sattuun. 

Muokkasin sitten siistimmäksi ja pläjäytin taas hakukenttään. Sitten vasta huomasin pienen tekstin alla: tai liitä tiedostona. Mieleen pulpahti pätkä lastenohjelmasta, jonka näin kun odotin ruoan valmistumista: "Kun raivostuttaa laske kymmeneen...". 

Yksi #¤%!

 kaksi &%! 

kolme "=)%%¤!

ei auta!

Ei auttanut kun poistaa tunteet ja jatkaa hommaa. Poimin toisenkin paikan, johon ei ole mitään mahdollisuutta päästä, laitan sinne hakemuksen huomenna. Lähetän raporttin työkkäriin vasta eräpäivänään, onhan tässä vielä yli viikko aikaa. 

Halusin myös mainostaa eilen Areenasta poimimaani leffaa. Yllä olevassa kuvassa poimittu hetki on siitä. Leffa oli siis Everything Everywhere All at Once. Se on useamman kerran ollut ehdotetuissa, mutta olen odottanut sopivaa hetkeä. Nyt se näemmä tuli. 

Leffa yllätti minut täysin... Olin joskus pikaisesti lukenut esitelmän siitä, mutta unohtanut sen. Nyt kokeilin useaa leffaa useasta paikasta, mutta lopuksi päädyin tähän. 

Jos et pidä

• Kung fu ja toiminta -leffoista 
• tieteis- ja fantasialeffoista
• päättömästä ja sekavasta tarinankerronnasta

Tämä leffa ei ole sinua varten.

Juu-u, näet ihan oikein...

Jos taas pidät yllä olevien lisäksi absurdista huumorista, perhedraamasta ja elämän tarkoituksen pohtimisesta, tämä on napakymppi. 

Aivan järjetön, hysteerinen, päätön, kiehtova, vangitseva, hurmaava sekamelska! Saanut seitsemän Oscar-palkintoa. Unohtui oma todellisuus täysin. Välillä mietti lyötiinkö tämä leffa tarkoituksellisesti eteeni, onko tässä viesti juuri minulle? Niin kaikenpohtiva oli.

Tietyllä lailla tuntuu, etten halua nähdä uudelleen, koska silloin siitä katoaa se jokin, mutta toisaalta, paljon jäi ymmärtämättä... Katsoin tämän ihan syömättä ja juomatta, mutta mietin olisiko hyvä ollut olla hiukan hiprakassa? 

Useampaan kertaan mietin leffan aikana, onko tekijät olleet jollain tripillä tätä tehdessä, sillä jumaluuta millainen mielikuvitus tyypeillä on! Tämä olisi pitänyt nähdä leffateatterissa, sillä värivalikoima on runsas! 

Suosittelen, jos katsot tämän, niin älä syö mitään, josta voi tulla tahroja tekstiileihin, tai johon voit tukehtua. Meno on välillä ihan päätöntä, että pitkästä aikaa nauroin vedet silmissä 😂. Piti käydä välillä veskissä. Ihan varalta... 

Alussa leffa voi vaikuttaa todella tylsältä, olin näemmä luovuttanut aiemmin, sillä leffa alkoi pyörimään muutaman minuuttia alusta. Välillä oli myös pätkiä, jolloin pohdin pitäisikö katsoa myöhemmin loput. Mutta uteliaisuus houkutteli katsomaan loppuun saakka... Oi, että olikin hyvä ☺.

Eka sunnuntai, ei kun lauantai, vai... 👀

Olen kovasti nyt, vihdoinkin, innostunut tuosta kalenterin teosta. Valitettavasti nyt on, pakkasesta huolimatta, jotenkin harmaa päivä. Ei näe tuollaista hommaa tehdä ilman valoja. Ja minullahan on nyt säästä sähköä -tempaus, eli valoja pidetään vain auringon ollessa kokonaan piilossa. Pissilläkin näkee käydä ilman valoja, ovi auki kun yksin asuu.

Aamuyöstä sain jonkun kipupisteen käteeni, eikä se ole oikein rauhoittunut. Eli neulominen ei nyt onnistu. On myös lauantai, joten tykkään olla tekemättä asioita, jotka eivät ole pakollisia, ja tehdä asioita jotka ovat kivoja. Viikon vapaapäivä 😎. 

Eilen mietin kynän ja paperin kanssa mitä tekisin pakkasessa, jääkaapissa ja muissa kaapeissa olevista ruoista, ettei tarvitsisi kaupassa käydä. Uunia en nyt halua vähään aikaan käyttää, joten liesihommilla mennään. 

Tällaisia pohdin ja päätin askarrella ne nyt koneelle, tykkään tällaisesta "askartelusta". Mieli tykkää varsinkin.

Olin eilen, ja tänäänkin, ihan viikkopöllö. Eilen elin tiistaita ja tänään sunnuntaita. Mikähän päivä huomenna on? Enstai? Eilen illalla olin jotenkin pettynyt kun olikin perjantai, ei huvittanut parempi ruoka (ei sitä kyllä ollutkaan tarjolla), ei kiinnostanut namut (niitäkin kyllä vain kaksi Marianne-karkkia), eikä tikullakaan ollut mitään kiinnostavaa leffaa. 

Onneksi olin torstaina tallentanut NCIS-jakson, kun ei kummatkaan silmät pysyneet auki enää yhdeksän aikaan. Sitä ennen katsoin yhden jakson Professori T:tä Areenasta. Siinä jälleen yksi sarja, jota ensin vierastin, mutta nyt tykästynyt ihan älyttömästi. Erilaisuus on rikkaus.

Saamelaisuutta, poroja ja muuta katseltavaa

Ynnäsin tänään vasta marraskuun. Eli laskin saldovihkosta paljonko on mennyt rahnaa. Liikaa on mennyt. Yritän selvitä 300 eurolla kuukaudessa. Johon siis kuuluu kaikki ilman laskuja. 

Laskuja ei onneksi ole kuin asumiseen liittyvät (vuokra+sähkö+vesi) ja känny. Mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa, eikä oikeastaan hirveänä kiinnostakaan. En tilaa mitään maksullisia (kihii 😆) kotiini. Netin ja telkun tarjonta saa riittää, plus kirjasto ja oman pään mielikuvituskaista, onneksi ilmaisia. 

Apteekkiin on mennyt tässä kuussa paljon rahnaa. Ja nytkin pitäisi siellä taas käydä. Yritin laskea saisinko vielä tämän vuoden puolella hormoonit hankittua. Tammikuussa aletaan taas kerryttää omavastuuta, ensi vuonnahan se on 33 centtiä enemmän, eli 70,33€. Tänä vuonna meni syyskuulle ennenkuin sen ehdin kerryttää. 

Onneksi, kun ajattelee kuinka vähän vielä lääkintää tarvitsee. Tai mitä suostun kehooni kippaamaan... Äitireppanalla vuosikatto täyttyi viimeisinä elinvuosina jo vuoden alkukuukausina 😥. Hitto, jos olisin silloin tiennyt asioita, joita nyt tiedän, olisi hän varmaan elänyt paremmin ja pitempään. Ja isä myös. Mutta kun sitä on vain tavallinen tyhmä tollo.

Iloisempiin aiheisiin, kiitos! Jostain eksyin PoroLiven sivuille. Ei kyllä kauheasti ollut katseltavaa niinä hetkinä kun olen sinne kurkkinut. Löytyy myös täältä: https://www.digita.fi/palvelut-yrityksille/digitan-iot-palvelut/porolive/

Etsin illallisen jälkeistä katseltavaa, ja törmäsin saamelaisiin taruihin. Lyhyitä, hieman jännittäviäkin kertomuksia Staalosta, (pohjoissaameksi stállu, saamelaiseen muinaisuskoon liittyvä ihmistä muistuttava, mutta sitä isompi pahantahtoinen olento). 

Kertomukset vain 9 minuutin pätkiä, joten katsoin kaikki, tykkäsin. (Nelosjakson saatoin katsella aika lailla pikakelaten...): https://areena.yle.fi/1-70780982

Kuva John Bauerin kansantarinasta Stalo ja Kauras

Ilokseni huomasin Etsiväpari Shakespeare & Hathaway -sarjaan ilmestyneen uusia jaksoja! Heti katsoin ensimmäisen jakson, oi kun söpö loppuhuipentuma 😊. Täältä löytyy: https://areena.yle.fi/1-4371835.

Nyt lähden tekemään pesää, on jo aika väsy olo. Olen ollut tänään tavallistakin viluisempi ja vähän pärskinytkin. Piti oikein miettiä mitkä olivat flunssan ensioireet, ne kun muistuttavat usein allergiaoireita. Sairastin koronan silloin korona-aikana kolmesti, mutta en mitenkään muista olenko sairastanut kunnon flunssaa sen jälkeen 😳. Äkkiä koputtamaan puuta. Eli omaa päätä 🤪.

Marraskuun 1.

Niin se marraskuukin alkoi. Pidän syksystä, pidän pimeistä illoista ja hämäristä aamuistakin. Tykkäsin polkea töihin pimeällä, matka tuntui lyhyemmältä kun ei nähnyt kuinka pitkästi piti vielä polkea. 

Toki liukkailla keleillä se ei ollut kivaa. Minusta on myös ihana käydä aamukävely hämärässä. Saa olla vähän köyhempääkin päällä, kukaan ei kiinnitä huomiota. Kellojen kääntämisen jälkeen aamuisin ei ole vielä sopivan pimeää. Pitänee odotella vielä hiukan...

Kävin hautausmaalla jo viikolla. Jätin vanhempien haudalle kynttilät ja valmistelin kukkapaikkoja kevääseen kuopsuttelemalla niitä hieman. 

Irrotin vielä pystyssä sojottavat kukkien varret ja pilkoin ne juurien kanssa mullan sekaan. Jätin kanervat nyt hankkimatta, kun viimeksi kuivuivat pystyyn. Ei ole varaa joka viikko bussilla ajella tarkastelemassa kastellakko, vai eikö kastella...

Kuiskuttelin isälle ja äidille samalla kun puuhailin. Pyytelin anteeksi kun en osannut hoitaa heitä niin, että olisivat eläneet kivuttomammin ja helpommin viimeiset vuodet. Mutta jos ei lääkärikään osannut auttaa, niin miten minä, tavallinen tollo. 

Viimeiset vuodet suhteemme kääntyi ylösalaisin, minä olin se jolta kysyttiin, ja vaadittiin, tietoa, apua. Olin äiti molemmille. Sitä se muistisairaus teettää. Toivottavasti en elä niin kauan, että olen siinä pisteessä. Minua kun ei ole kukaan hoitamassa silloin. 

Vanhemmilla oli hyvä kun olivat kasvaneet suuressa perheessä, ihmisten keskellä. Luottamus vieraaseenkin ihmiseen oli hyvä. Mutta minä, introvertti ja nyt jo epäileväinen, yhtäkkisestä ilmaisesta avun annosta: "miksi autat... onko tähän joku koira haudattuna?". Hoitajien painajainen, sanoisin 😄.

Niin, siitä marraskuusta. Jostain syystä se minullekin on pimeää aikaa. Masentaa ja itkettää herkästi. Joskus ajattelin sen johtuvan tulevasta joulusta, usein se ei ole ollut ihanaa aikaa. Nyt varsinkaan. 

Joka joulu toivon ettei minun tarvitse viettää sitä taas, yhä täällä, mutta pitänee nyt kuitenkin. Ahdistaahan sekin. 

Sorruin eilen myös syömään suklaalevyn. Sen s-kaupan Xtra-levyn, josta aiemmin mainitsin. Kuvittelin voivani panna puolet jemmaan, tai jopa säästää seuraaville perjantaille. 

Pah! Tai kyllä puolessa välissä levyn rouskuttelua laitoin loput pois. Mutta sitten ajattelin, että parempi syödä pois. Ajattelin siirtyä näin kuun alussa tiukempaan kuuriin jouluun saakka. 

Tänään söin loput tähtikeksit, ei niitä ollut onneksi kuin muutama. Onhan nyt Pyhäinpäiväkin. Olo on karmea tuon sokerin syönnin takia. Yököttää. Kahviakin join eilen pari kuppia, tänäänkin yhden, yök. 

Viime viikko oli helppo, ei ollut mielitekoja. Tämä viikko ei ole ollut, itketytti monena päivänä. Nyt pitää ottaa itseä niskasta kiinni, monessakin asiassa. 

Ensi vuoden kalenteria en ole vieläkään aloittanut. Hieman suunnitellut vain. Ensi tämän kuun seinäkalenterikin tekemättä. Joskus se on ollut valmiina jo viikkoa aikaisemmin.  

Ulkoiluakaan en harrasta enää kuin kauppaan ja takaisin. Vain pari kertaa käynyt kävelemässä. Tanssihuojunut olen sentään pari kertaa hämärähyssyn aikaan, puoli tuntia kerrallaan. Jopa.

No, yhtenä päivänä tein vähän riisipuuroa, enkä polttanut sitä pohjaan ollenkaan! Jei-ii! Ei se kyllä niin hyvää ollut kuin S-kaupan Kotimaista puuro. 

Joskus laskin tuleeko se edes sitä edullisemmaksikaan, omatekemä siis. Eihän se maksa kuin 1,39€.  Mutta muuten... plääh. 

Pizzaakin eilen piti tehdä, mutta tyydyin tekemään pannulla pari lämmintä leipää. Ja siihen suklaaseen. VÄ-TYS!

Ai niin, illalla tulee yksi lempileffoistani klo 18.15, TV5: Ihmeotukset ja niiden olinpaikat.  Jos pidät Harry Pottereista, pidät varmaan tästäkin. Pääosan näyttelijä on jotenkin niin sympaattinen. Vähän taikuutta ja kiltteyttä elämään  💗.

Ensi vuotta ajatellen

Kävin ruokaostoksilla, olin jättänyt viimeksi maidot ja jogurtin ostamatta. Ostin samalla itselleni joululahjan. En lahjo itseäni jouluisin kuin kalenterilla ensi vuodelle ja konvehtirasialla. 

Nyt olen hautonut asiaa pitempään ja jätän valmiin kalenterin ostamatta kokonaan. Ostin sen sijaan paksupaperisen muistikirjan. Siinä on 100 lehteä, eli 200 sivua. Ihan eivät riitä sivut joka päiväksi. Ei löytynyt useampisivuisia tyhjillä sivuilla, viivallisia olisi ollut. Nyt pitää suunnitella ja soveltaa. Siihen pitäisi mahtua myös saldotaulukko ja muuta tilastoa. Eli bujoilua on tiedossa.

Onhan niitä Bujo-kalentereita valmiinakin, mutta en ole ollut niihin oikein tyytyväinen. Muistikirja, tai silloin luonnoskirja, minulla oli kerran ennenkin, mutta väsyin siihen. Tein joka kuukauden valmiiksi vasta edellisen kuukauden viimeisillä päivillä. Silloin oli elämässä niin paljon säpinää, ettei sitä aina ehtinyt tehdä. 

Ottaa aika paljon aikaa kirjoitella, nätisti, joka viikonpäivä ja numero, ja mahdolliset tärkeät päivät. Plus kaikki muu krumeluuri. Eli nyt yritän olla viisas ja ostin sen hyvissä ajoin ja teen vähitellen valmiiksi. Ennen joulua sitten paketoin sen piiloon, ja leikin sitten jouluna hämmästynyttä: kuka tällaisen on osannut minulle tehdä 😲😍😆. 

Pitää miettiä käytänkö leimasimia tekstien kirjoittamiseen, käytänkö sapluuneja vai väkerränkö käsin. Kirjaa pitää kuitenkin vuoden päivät sitten katsella kyllästymättä... Toki jatkuvasti somistan sitä lisää, siitähän bujoilussa on kyse. 

Vähän Prismassa kuolasin tämän Burden "lukujärjestyksen" perään. Lehtiössä on 52 sivua, eli joka viikolle oma. Edellinen repäistään aina viikon lopussa pois ja aloitetaan puhtaalta pohjalta. 

Jos olisi ollut suomeksi, olisin voinutkin langeta ostamaan. Jätin nyt kuitenkin moisen kauppaan.

Tein eilen itselleni toisenlaisen vihkon. On aika käynnistää joulusiivous. Minulla jäi syyssiivous tietyltä osin tekemättä, joten yhdistän sen nyt joulusiivoukseen, (samalla yritän vähentää tavaraa). 

Matot jäi pesemättä ja lattiat kunnolla luuttuamatta. Olisipa kätevää jos ei olisi mattoja, voisi luututa joka viikko. Mutta kun rakastan mattoja ja inhoan huoneen kaikumista. 

Tykkäisin tampata matot vaikka joka viikko, mutta tässä taloyhteisössä teline on toisen talon takana. Ihan liian kaukana. Pitäisi olla jotkut rattaat, joilla kuljettaa matot. 

Eipä sitä telinettä muutkaan käytä. Se on melkein alakerran asukkaan ikkunan edessä, maantasaisen ikkunan. Äkäinen asukas ainakin joskus siellä ollut...

Kirjoittelin siis listaa tehtävistä asioista. Kiva niitä sitten yliviivata, tuntee että jotain on saanut aikaan! Erittelin huoneet erikseen ja mitä missäkin pitäisi tehdä. Olin hiukan väsynyt kun piti hihitellä muutamassa kohdin:

• pyyhi pallit
• imuroi ja pyyhi palli
• pyyhi korkea palli

Tirsk 🙊! 

Vink. Tänään tulee yksi lempileffoistani: Yksin marsissa, MTV Subilla ysiltä. Varsinkin loppulauseet ovat mieleen painuvia. 

At some point, everything's gonna go south on you... everything's going to go south and you're going to say, this is it. This is how I end. Now you can either accept that, or you can get to work

Yritän kovasti paukuttaa päähäni tätä ajatusta, eli yksinkertaistaen: joko hyväksyt tappion tai teet asialle jotain. Usein se unohtuu ja päätyy haaveilemaan sohvalle... Eli vain luovuttaa ja tyytyy tilanteeseensa. Tänään vietetään muuten kansainvälistä epäonnistumisen päivää...

Päivän ohjelmatarjonnasta

Vaihteeksi telkun tarjontaan liittyviä vihjeitä. Tänään tulee (jälleen) vitoselta (tv5) ysiltä hyvä leffa: Good Liar. Aloin sitä aikanaan katsomaan vain, kun siinä on pari lempinäyttelijääni, eli Helen Mirren ja Ian McKellen. Jos leffassa on hyvät näyttelijät, tykkään useimmiten alkaa katsomaan leffaa ilman, että välttämättä tiedän siitä yhtään mitään. Samaa suosittelen tämänkin leffan kanssa, loppu on nimittäin yllättävä, suorastaan herkullinen. 

Toinen vihje on, että tänään alkaa seitsemäs kausi Hudson & Rex -sarjasta. Jippijii! MTV Avalla kahdeksalta. On varmaan jo Katsomossa, mutta ajattelin katsoa ensin eka jakson suorana. Ehkä sitten tallennan suorana ja katson myöhemmin hyppien mainosten yli, niitä on varmaan taas ihan  miljuunia...

Kausia on näemmä kahdeksaskin, mutta Hudsonin näyttelijä on niissä vaihtunut. Näin äkkisilmäykseltä voisin sanoa, että sarjan viehätys on vähentynyt paljon. Uusi näyttelijä, Luke Roberts, ei oikein viehätä yhtä paljoa. No, sen näkee sitten joskus, kun jaksot tulevat Suomeen. Olen, onneksi, erehtynyt ennenkin. 

Vaihtoon liittyy John Reardonin (Hudson) sairastuminen syöpään, ja ilmeisesti lopuksi potkittiinkin sarjasta pois. Enempää tietoa en halunnut etsiä, koska nyt jo sain tietää, ettei Hudsonia paljon nähdä seitsemännen kauden jaksoissakaan syövän hoitojen takia. En olisi halunnut tietää tätäkään, mutta ehkä se on hyvä tietää ennalta, osaapahan nauttia joka hetkestä kun hän näkyy.

Sosiaalisoitumassa

Olen alkanut taas erakoitumaan liikaa. Parina yönä olen herännyt siihen kun mutisen jotain. Jotain kovasti selitän jollekin sinne unimaailmaan. Kun herätessäni tajuan olevani yksin sängyssäni, lopetan lauseen kesken, käännän kylkeä ja jatkan unia. 

Asiaa ei helpota yhtään kun olen joka ilta tuijotellut käsi poskella Areenan Tiettömän taipaleen takana -sarjan ihania uusia jaksoja. Haikaillut jonnekin korpeen kunnostamaan rappiolle mennyttä tilaa. Juu, tällainen cityflikka yksinään saisi varmasti raivattua paljonkin, mutta remontoimiseen tarvitsisin kokeneempaa seuraa. 

Olikohan joku Koti... -lehti

Tiettömään taipaleen Ben Ward ja Brage Bjørnbekk tuntuivat todella sympaattisilta. Pitäisi avata Instagram-tili, että näkisi löytyikö heille armas, heillä kun näyttää olevan siellä tilit.

Tänä aamuna sitten tosiaan karautin pyörällä kaupunkiin sosiaalisoitumaan. Olen päättänyt totuttaa itseäni myös vähän vähempiin vaatteisiin, eli jätin nylonsukkikset pois. Vähän vilutti kun takiksikin olin valinnut ohuen, tuulta läpipäästävän. Mutta ainahan siinä pyöräillessä vähän kuuma tulee. Ilman ohutta pipoa, huivia ja käsineitä en kyllä olisi tarennut, sen verran tuuli jo aamulla. 

Kävin vähän aikaa lukemassa kirjastossa lehtiä ja siirryin sitten kahvilaan. Paikalla oli joku uusi, varsin laiska myyjä. Ei ollut vitriinissä haluamaani täytettyä sämpylää, joten kysyin sitä. Normaalisti heillä se tehdään pyydettäessä, mutta tämä vain kurkkasi laiskasti vitriiniin, ja sanoi, ettei sitä ole. 

Sekunnin tuijottelin häntä odottaen jatkoa, mutta kun ei tehnyt elettäkään, että aikoisi vaivautua tekemään sellaista, annoin asian olla. Piti ottaa sämpylä, jossa oli kinkkua ja sipulia, kummastakaan vatsani ei pidä, mutta kun nälkä oli. Kahvikin oli pahaa. Tuolla kun on tavallisesti ihan hyvää kahvia. Eipä haittaa vaikka jättäisin tuolla käymisen, on sen verran kalliskin. 

Nyt kuitenkin siirryn kokeilemaan omaanko Sohvaperuna-geeniä. Virn. Jotain purtavaakin voisi lautaselle pinota, kun se pitsakin jäi tekemättä... Laiska.

Tiede-lehdestä