Hämäriä puuhia

Ulkona on sen verran vetinen keli, että jätän aamulenkin tekemättä. On myös vielä niin hämärää, ettei mitään näe tehdä ilman valoja. Säästän sähköä hämärähyssyn aikaan. Hämärähyssy voi olla aamullakin. 

Mutta tätä näkee tehdä juuri ja juuri. Voi samalla harjoittaa 10-sormijärjestelmää. Joka on näemmä unohtunut, koko ajan joutuu palaamaan korjaamaan virheet. Olisipa itsevalaiseva näppäimistö...

Eilinen meni ihan hyvin ilman kahvia. Usein maanantai meneekin, tiistaina usein sitten hairahdan. Huomenna varmaan hairahdan, kun käyn pienen matkan ja välillä pitää jotain syödä. Olisin halunnut olla käyttämättä enää rahaa tässä kuussa, mutta huomenna näyttää olevan viikon paras ilma. Luvattiin kyllä täyttä aurinkoa monta päivää, mutta puolikkaalta näyttää jo nyt...

Eilen oli myös kaikenlaista puuhaa, joten kännykkäkin oli vähemmällä käytöllä. Olin varsin toimelias koko päivän! Täältä voit testata oletko somekoukussa: https://yle.fi/a/20-291182. On vanha Akuutin artikkeli ja testi, mutta ihan hauska. 

Eilen illalla näytti taas ettei telkusta tule mitään järkevää. Tai mitään, jota ei ole jo nähnyt tuhat kertaa aiemmin. Joten telkku kiinni. Oli sen verran taas valoisaa ettei valoja halunnut laittaa vielä päälle. Kaivoin vanhan taskuradion esiin ja himmailin musiikin tahtiin. Teki hyvää vatsalle... 

Kun oli tarpeeksi pimeää kaivoin käsitöitä esille. Korjasin sukkia. Kun nyt saisi hoidettua nuo jalkapohjat, ei tarvitsisi jatkuvasti olla korjaamassa sukkia... 

Seurana oli Areenan "kuunnelma", Elävä historia. Onneksi olin syönyt, oli sen verran ällöt jutut, mielenkiintoiset kyllä, mutta yääh... Ennen kuuntelin usein Aristoteleen kantapäätä, mutta kyllästyin jotenkin. Muistaakseni juontajan samat kliseet joka ohjelmassa alkoivat tökkiä.

Eiköhän ala olla tarpeeksi valoisaa ettei huonekaluihin törmää. Ainakin yleissiistimistä voisi harjoittaa. Tekisi mieli ommella, mutta taidanpa jättää sen päivemmälle.

Maanantaivinkkejä

Olen tuumannut, että google haluaa jo päästä bloggerista eroon, turha myöhäisjäänne. Ei kummemin uusi sivustoa tai korjaa virheitä. Nyt kuitenkin lykkää ilmoitusta: 

Kokeile uusia betaominaisuuksia**: Tee lukemisesta entistä kiinnostavampaa Googlen avulla Google Maps ‑widget: Lisää blogisisältöön helposti interaktiivisia paikan yksityiskohtia, kuten sijainti, aukioloajat, kuvat ja arvostelut, suoraan postauksiin. Aloita etsimällä karttakuvake kirjoitusnäkymän työkalupalkista 

Kysyin tietenkin googlelta mitä meinaa:

Ominaisuuden avulla voit upottaa karttoja ja paikkojen tietoja suoraan tekstiisi seuraavasti: 

• Interaktiivinen sisältö: Lukijat näkevät paikan sijainnin, aukioloajat, kuvat ja arvostelut poistumatta blogistasi. 

• Helppo käyttö: Työkalu löytyy suoraan tekstieditorin työkalupalkista karttakuvakkeen (yleensä paikkamerkki/pisara) kohdalta. Ominaisuus on hyödyllinen esimerkiksi matkablogeissa, ravintola-arvosteluissa tai paikallisia suosituksia jaettaessa, sillä se tekee sisällöstä elävämpää ja auttaa lukijoita löytämään esittelemäsi paikat vaivattomasti.

Pöh. En matkustele, eikä ole varaa ravinteleihin. Mietin aamulla kävisinkö joku päivä naapurikaupungin ostoskeskuksessa, en ole käynyt varmaan pariin vuoteen. Sitten pohdin, että miksi? Siellä on samat liikkeet kuin täälläkin. Matka sinne maksaa ja siellä pitää syödä kuitenkin. Tuntuu vain, että pitäisi liikkua enemmän ihmisten seassa, minusta on tullut erakompi kuin aikoihin. Ja vaihtelu virkistäisi varmaan. 

Eilen piti oikein pakottaa itsensä ulos päivällä. Aamulla ei ole ongelmia. Nyt kuitenkin oli hyvä ilma pitkästä aikaa, ja ihan jo ärsyttää oma käytös. Kävin pikku lenkin ja näin kaksi tölkkiä, en kehdannut poimia niitä, oli sen verran paljon porukkaa liikkeellä.

Tänä aamuna potkin itseni ulos jo aamusta. Toinen tölkeistä oli, tietenkin, jo poimittu pois, vaikka yritin potkia sitä piiloon 😆. Toinen oli kuitenkin paikassa, johon ei laskeudu kuin pöhkö. Eli minä. Olin aika ylpeä kun tällaisena kantturana vielä pysyin pystyssä. 

Olin ilmeisesti liian ylimielinen kun kaaduin ja luisuin sitten toisessa kohdassa kyljelleni. Onneksi oli suhisevat kankaat päällä, joten pelkällä pyyhkäisyllä selvisin, vaikka maa oli märkä. Tollo.

Lopuksi vinkki taas mielenkiintoisesta sivusta:    http://suomi.fm/

"Kaikki Suomen radiokanavat yhdessä paikassa."

Vähän paastoa?

On taas aika vähän paastota, monestakin asiasta. Ensimmäisenä kofeiinista ja sokerista 😣. Olen ihan varkain syönyt sokerista melkein joka päivä. Aina jollain tekosyyllä. Kahviakin on mennyt, tekosyillä sekin. Ja kun kofeiinia menee, menee myös kaikenlaisia herkkuja. Oravanpyörä on käynnistynyt.

Kofeiini saa valtaan myös kaikenlaisia pakkomielteitä ja outoja päähänpistoja. Olenkin ihan urakalla saanut toppuutella mielitekojani. Kännyssäkin olen roikkunut ihan liikaa. Aika usein on saanut sitä ladata viime päivinä... 

Tuo asunto, josta mainitsin eilen, on juuttunut myös päähäni. Pakkomielle, ihan selvästi. Ei minulla mitenkään siihen olisi varaa. Joten unohda pää, forget it! Nyt on aika painaa vähän jarrua. Olen toki saanut vähän aikaankin, kirpparille meni vihdoin pieni pussi vaatteita ja pari lautasta, joihin olen kypsynyt tarpeeksi.

Teki eilen mieli katsoa jotain scifiä, kadota muunlaiseen maailmaan hetkeksi. Poimin vain hetken mielijohteesta Rakutanista leffan, joka osui tarpeeksi lähelle. Houkutuspätkässä näkyi tuttuja näyttelijöitä, joten katsotaan...

Snowpiercer kertoi läpi jäätyneen maan kiitävästä junasta. En taaskaan ollut paneutunut juoneen, ja satuin katsomaan muualle alkutekstien aikana, joten käsitin yhden pienen asian väärin, joten jatkoin katsomista, vaikka välillä teki mieli lopettaa. Pari veriräiskintää olisin mieluusti hyppinyt yli, mutta usein nämä ilmaisjutut alkavat oikutella silloin. Liittynee mainoksiin... 

Tästä alunperin ranskalaisesta sarjakuvaromaanista (Le Transperceneige) on tehty näemmä sarjakin, mutta varmaan näytetty vain maksullisilla kanavilla. Näyttelijät leffassa olivat hyviä ja tekivät työnsä hyvin. Sain myös sopivasti kadota johonkin ihan muuhun maailmaan, vaikken avaruuteen päässytkään. 

Lyhyesti kerrottuna, junassa oli etuosassa maksava eliitti ja takaosassa ilmaiseksi elävä roskasakki. Roskasakin pitää tyytymän elämään saastaisessa junan takaosassa, eikä pyrkiä eliitin joukkoon. Piste. Aika ajankohtainen asia. Leffa, kuten useinkin, on kuitenkin hieman erilainen kuin alkuperäinen idea... Mutta enpä jaksa nyt perehtyä siihen enempää, aika ankea aihe ja olo muutenkin huono.

Jätän singaporen joukon kahlaamaan läpi blogiani, ovat taas innokkaasti lukeneet sitä viime yönä, 189 vierailua 🙄. Kuulemma opettelevat näidenkin avulla suomen kieltä, helpompi huijata ilman kirjoitusvirheitä... Pitäisikö tahallaan alkaa puhumaan hoonoo soomee...

Pöh. Katoan mieluummin kauniiseen maailmaan, edes hetkeksi. Yksi kauneimmista ja yhä mieluisimmista videoista, ja Saden ääni on vaan niin ihana: