Merkitseviä sanoja

Olen aina pitänyt Sadesta, taisin olla ainoa kaveripiirissäni silloin. En hirveästi kuunnellut sanoja, vain ne sanat joita hoettiin, jäi mieleen. Rytmi oli tärkein. Sadella ääni oli se joka eniten viehätti, pehmeä ja matala. Ei kimakka kuten useimmilla siihen aikaan, naisilla että miehillä. 

Vasta viime vuosina olen alkanut kiinnittämään huomiota yleensäkin laulujen sanoihin. Poppipaukutuksissahan harvoin mitään sanomaa on, mutta poikkeuksiakin näemmä löytyy. Muun tyylisessä musiikissa nyt enemmän, tietysti.

Tämä kappale kolahti, ja sai aikaan vähän potkua usein laahaavalle mielentilalle. Muutama tuleva asia vähän ahdistaa. Perskule, miehän en anna periksi...!