Keskiviikkoa

Aamulla vilkaisin tilanteen. Siellä on nyt yksitoista pientä ja yksi iso sydän kaiken uuden edessä 💓. On taas sivusto, jossa käydä lepuuttamassa mieltä ja sydäntä kaiken maailman tohinan keskellä 💞.

Mietin eilen taas, että kaikenlaisia kausivaatteita olisi paljon vähemmän, jos en kulkisi ympäri vuoden pyörällä. Löysin, tai huomasin, pari viikkoa sitten varastossa takin, jota en ole käyttänyt vuosiin, vuosikymmeniin ehkä. 

Ostin sen ns. kaupunkitakiksi aikoinaan. Se oli silloin... tilava, kuten takit silloin olivat. Nyt se on nykymuodin mukainen, eli sopiva. Tai nuoremmalla väellähän, tai muodikkaimmilla, on taas näitä ladon kokoisia takkeja, joihin mahtuu tarvittaessa kaverikin 😁. En jotenkin kaipaa niitä enää. Olen niin pitkä, enkä mitenkään hoikka enää, niin näytän aika valaalta niissä.

Parin käyttökerran jälkeen olen huomannut, miksi se ehkä on jäänyt vähemmälle käytölle. Siitä tuulee läpi. Se pitää varmaan tihkusateen ulkopuolella jonkin aikaa, mutta tuulta ei. Näyttää tiiviiltä, mutta pelkkää silmänlumetta on se. 

Eli kaupunkitakki, ei tarkoitettu pitkiin pyöräilyhetkiin. Siisti se on ja ajattoman näköinen, perspuolikatkin peittää, joten saa jäädä. Oli aika kalliskin muistaakseni.

Pesukarhuna

Tänään on pyykkituvan koneet paiskineet töitä. Minä siinä vieressä pesin samalla viimeisen kesän kenkäparin. Teki mieli yhdet laittaa pois, kun isovarvas on tuntenut itsensä tukalaksi ja tehnyt reiän kankaaseen. Pesin liian kuumalla edellisvuonna, joten kutistuivat pentele. Ensi kesän tilannetta ei tiedä ollenkaan, joten annan vielä kuitenkin olla, muuten ovat ehjät. Voinhan kirjoa niihin vaikka kukkasia ja piilottaa niin reiän. 

Kotiluolassa T-paidat vaihtoivat paikkaa neuleiden kanssa. Pitäisi vielä joku päivä pestä kesätakit varastoon. Otin esille jo paksummat hansikkaat. Syksy etenee ja sää viilenee.

Rasa 🧡

 

Päivät lyhenee

 

Tyhjän saa pyytämättäkin

Huonosti nukutut yöt tuottavat kiukkuisia päiviä. Viime yökään ei ollut kovin hyvä. Yritin kaikenlaista eilen, yritykseksi paljolti jäivät. 

Olen katsellut Ylen ompelukisaa, ja eilen päätin jatkaa laukku-ommellustani. Kaivoin Youtube-ohjeen esiin ja katselin, ja pohdin. Otin laukuntekeleen esiin, katseli ja pohdin. Muotoleikkasin viimeisen osan, neuloin osia yhteen. Pyörittelin ja tutkin. 

Aivot tuntuivat kääntyvän nurin. Eivät suostuneet avaruudelliseen ajatteluun ollenkaan, liian väsyneet. Annoin olla ja pakkasin tekeleen takaisin kaappiin. 

Päätin kaivella kirjanmerkkejä, löytyi runorobotti. Kokeilin muutaman, taiteellista, utopista, sanoisin...

Kurki heräilee

Siro, hulluna syksystä,

tanssii hurjasti.

Kaarna kuoriutuu,

vaahteranlehti kulkee kohti,

haperoinen kuin tikka.

Missä puro on,

etsin joka paikasta,

utuinen auttakoon.

Muista syödä tarpeeksi

Nukuin yön odotetusti aika levottomasti. Normaalisti syön paremmin pitkillä pyörälenkeillä, eilinen oli nyt pelkkää vehnätystä ja kahvia. Plus se banaani. Poimin matkalta valmista ruokaa, mutta oli vain yksi kaalikääryle jäljellä ja vähän muusia, ei riittänyt näemmä. Pohkeita särki yöllä ja nyt reisiä. Nälkäkin taas vaivaa, pitänee syödä kakkosaamiainen...

Levähdin matkan varrella kirjastossa, poimin pinon kirjoja. Jos lepäilen välillä niiden seurassa ja yritän muuten tehdä mahdollisimman pitkiä ja venyttäviä liikkeitä. Mieli kyllä tekevi ulos kun aurinkokin paistaa.

Lainasin Risto Rasan kirjan:

Illalla on jo vilpoista.

Västäräkki on kyhännyt hyttysistä

muhvin palelevan nokkansa ympärille,

kivitasku kerännyt maantieltä

olkalaukkunsa täyteen pyöreitä lämpimiä kiviä.

 

Mikä vuoden aika?

Ei tunnu oikealta nämä säät,
kaipaan oikeaa syksyä...

Kaksi vanhaa, vanhaa varista

nuokkuu hiljaa pellon aidalla.

Ruskea on rinta kaisliston,

taivas harmaa. Sataa. Syksy on.

”Kurkikin jo lähti”, veljelleen

toinen virkkaa niinkuin itsekseen.

Pitkä hiljaisuus. Jo toinenkin

”niin maar; lähti”, sanoo takaisin.

Sitten vanhukset taas vaikenee.

Järven pintaan sade soittelee.

Sukii siivenselkää toisen pää.

Toinen joskus silmää siristää.

Höyhenihin niskat kyyristyy.

Sataa. Hiljaista on. 

Hämärtyy yli pellon mustan kynnöksen.

Tuntuu riihen tuoksu etäinen.

Kaksi märkää, vanhaa varista

nuokkuu aatoksissaan aidalla.

”Täytyy tästä…”, toinen havahtuu,

lentoon verkkaisesti valmistuu.

”Käyhän taaskin tarinoimassa.

Oli oikein hauska tavata.”

L. Pohjanpää

"Me ollaan kyllä harakoi!" "Ja ihan tsirpakoi..."

Koti-ikävä?

Keskiviikkona puhdistaessani marjoja vastaan tuli pullea hämähäkki. Vinkuen vein sen miljoonakelloni hoidettavaksi. Illalla säälin kun vein sen pois kotoaan. Pääseekö se parvekkeelta pois? Riittääkö sille kukkakärpäsiä syötäväksi? Onko sillä jo kova koti-ikävä?

Kirjastoauton kattoikkunasta

eksyi sisään mehiläinen.

Ennen kuin sain sen hätistetyksi ulos,

se oli joutunut jo kauaksi kotiseudultaan.

Mietin, etsikö se jonkun laakean kiven

ja aloitti sillä omituisen suunnanottonsa,

tanssi ja hyppeli ja löi

pientä noitarumpuaan.

Risto Rasa

Tänään pitäisi jaksaa tehdä viikkosiivous. Taidan käydä vain lähikaupassa. Olen väsynyt. Eilen huimasi paljon. Järjestelin pyykin kuivumista odottaessa varaston laatikkokasoja. Liikaa kummallisia asentoja viime päivinä. Pitäisi alkaa heiluttelemaan puntteja. Niitä rautaisia siis.

Syyskuu

Tervetuloa syyskuu! Älä hämmenny tulevista lämpimistä päivistä. Tule vain rapsakoine, aurinkoisine aamuinesi, herätä kirpeydelläsi jo aamusta! 

Tervehdin sinua kuulemallani  Tyyni Jääskeläisen runolla lunnista:

soudin meren poukamaan

tunsin tuulen vireen

kun joku ylläni vilahti

päässäni kilahti

kun meren aaltoihin katsoin

näin nokan kaarevan, ohuen

höyhenpeitteen mustan, valkoisen

olen lunni

olin lunni

olen lunni

senhän näin omin silmin

mietin miten vapaa,

jos lunni oisin,

meren yllä, alla

lentää voisin

meren pintaa siipeni kärjellä sahaisin

kalan pienen, suuren nappaisin

kun kerran meren poukamaan soudin