Nyt olin sielläkin. Vaikkakin sen tajusin vasta kun lopulta heräsin. Olin unessa hyvin väsynyt, tajusin nukkuneeni melkein kellon ympäri, mutta yhä väsytti... Oikeastikin olin illalla kömpinyt sänkyyn jo yhdeksän aikaan illalla, väsynyt olin. Unen alusta en enää oikein muista kuin pieniä päähän pujahtavia pilkahduksia...
Mutta lopussa olin tosiaan nukkumassa jossain sängyn tapaisessa. Sänky oli vain hautausmaalla, tai sen portin lähellä. Muistan ajatelleeni unessa, ettei se nyt kovin kummoista, tai epätavallista ole nukkua hautausmaalla, mukavan hiljaista, eikä edes yöllä pelota.
Viimein kuitenkin äitini tuli siihen ja ryki tyyliin, että eikö olisi aika jo nousta. Herätessä mietin, että niinhän äitini teki... Myöhemmin tuumin, että eipä kuitenkaan niin tehnyt. Jos olin niin väsynyt etten jaksanut herätä ja nukuin hautausmaalla, olinko kuolemanväsynyt? Outo uni...
Väsynyt olen nytkin. Piti aamulla mennä pesemään pyykkiä, illalla olin varannut pyykkituvan kun näytti olevan tyhjää. Aamulla kippasin pyykit pyykkikassiin ja heilautin sen eteiseen odottamaan, ja aloin laittamaan aamupalaa. Harmittelin siinä sitten että tänään näytti olevan kaunein päivä koko viikolla, jos Huutosen Mattia uskoa pitäisi. Jos hakisin pyykit aikaisemmin sisälle ja lähtisin ulos.
Sitten se täräytti aivokoppaan... Miksi? Entä jos... Känny käteen ja tutkimista. HA! No, miks ei! Peruutusta ja uudelleenvalintaa... Takaisin eteiseen, osa pyykeistä kassista ulos ja kassi saunan lattialle odottamaan loppuviikkoa. Äkkiä aamiainen naamaan, ja tutkimaan lisää jääkaappia. Ei löydy sopivaa... Hmm... no, miks ei.
Äkkiä ulos ja pyörän päälle, matkalla kauppaan, onneksi on K-ryhmän OmaEdut, nyt on valmista evästä. Lisää polkemista. Perillä. Kummassa mieluummin, ikkunattomassa pyykkituvassa vai täällä? Arvaat varmaan vastauksen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä jälki käynnistäsi 💭