Metsänpeitossa todellisuus hämärtyy, tunne on kuin siirtyisi rinnakkaistodellisuuteen, tuonpuoleiseen tai haltijoiden maailmaan. Metsänpeitossa ollaan nurinkurisessa todellisuudessa. Sieltä pois päästäkseen voi kokeilla kääntämällä vaatteet nurinpäin, vaihtamalla vasemman jalan sukka ja kenkä oikeaan jalkaan, ja oikean vasempaan. Omaan todellisuuteen voi onnistua kurkkaamaan omien jalkojen välistä, kumartumalla. Kokonaan takaisin omaan maailmaan päässee kävelemällä takaperin.
Välillä tuntuu kuin omassa elämässä olisin joutunut jonkinlaiseen metsänpeittoon. Metsänpeittoon ajautunut eläintä tai ihmistä ei huomata vaikka muut olisivat aivan vieressä. Hän näkee muut, mutta muut eivät näe eivätkä kuule häntä. Kuin olisi ilmaa heille. Metsänpeittoon joutunut saattaa tuntea jähmettyneensä paikoilleen. Tai harhailla löytämättä mitään tunnistettavaa paikkaa, kunnes havahtuu olevansa tutulla polulla. Jähmettynyttä, lähes pysähtynyttä on elämäni ollut nyt muutamia vuosia...
Viime kesänä eksyin hieman muutaman kerran metsään, mutta kuten joissakin kertomuksissa sanotaan, ei pelottanut ollenkaan. Olisin hyvinkin voinut jäädä sinne. Mutta kuten taas sananlaskussa sanotaan, kyllä routa porsaan kotiin ajaa, nälän tullessa lumous alkoi haihtua ja muu maailma alkoi taas kiiinostaa...
Katselin tikulta vanhoja kuvia ja melkein pystyin näkemään milloin elämäni alkoi muuttua varsin mustavalkoiseksi. Toki jatkuva huoli vanhemmista imi elämän kuin suppiloon, muu maailma hävisi ympäriltä kun ei jaksanut omaishoitajan elämässä keskittyä kuin "elossa pysymiseen", vanhemman kuin itsensäkin. Viimeisen vanhemman kuollessa, elämän tarkoitus sitten katosi kokonaan, ja putosin suppilon pohjaan. Ihan pohjalla kävin. Mmm... lyhyesti sanoen... maan pinnalle vihdoin pääsin.
Nyt kun on taas aika jolloin ihmisten ajassa on vanhettu vuodella, on alkanut tuntua, että tässäkö tämä sitten on, loppuelämä? Enkö voisi, todella voisi elää paremmin? Kun vuosia asuin vanhemman luona, en tarvinnut periaatteessa kuin päällä olevat vaatteet. Omistan nyt paljon sittenkun... -vaatteita ja tavaraa. Paljosta olen luopunut. Silloin aikanaan kahden vuoden sisään tyhjensin molempien vanhempien kodit ja edellisen kotini tavarat tähän nykyiseen. Paljon on silti vielä poistettavaa.
Muistolaatikoita, vanhempiini ja lapsuuteeni liittyen, on nyt kolmen laatikon verran. Niiden vähennys saa nyt riittää. Olen poistanut huonoina hetkinä jo vähän liikaakin... Usein mietin keitä varten minä niitä säilytän? Minulla ei ole omia lapsia, sukulaisia taas ei tavaramme kiinnosta. Arkkuhautausta en halua ja krematorioon saa tavaraa ottaa mukaan vain hallitusti. Ympäristöystävällisiä, räjähtämättömiä ja hyvin palavia. Eli ei pirttikalustoa, mikroa eikä jääkaappia 😂. Syötävää saa ottaa vähän, josko sen tumman suklaan sujauttaisivat kouraan ennen arkun sulkemista... Menipä vakavaksi 👻
Eli taas sitä muutosta kaipaan. Uutta alkua? Tai kaipaan sitä entistä elämää. Sitä kun oli edes suurimman osan aikaa tyytyväinen. Kävin tänä aamuna kakkosaamiaisella lähimetsän ja joen välissä. Aikaiset sunnuntaiaamut ovat sitten parhaita! Koiruudet ovat jo ulkoilleet ja muut vielä nukkuvat. Tuuli oli aika vilpoinen, joten kiikaroinut en oikeastaan paljoakaan. Evästelin, kuuntelin ja ihastelin keväistä luontoa!
Tuumasin siinä, että on taas niin, että kaikkialla paitsi kotona, on ihanaa olla! Eikö sen kodin pidä olla se turvasatama? Paikka, jossa palautuu muun maailman tyrskyiltä? Minulla se on nyt toisinpäin. Enemmän kuin koskaan ennen tässä asuessa. Edellisessä asunnossa elämä ei ollut loppuvuosina yhtään parempaa, mutta siellä naapurit sentään olivat hiljaisempia, ainakin yrittivät. Tai onhan tässä pari hyvää naapuria, mutta loput ovatkin sitten ihan kaistapäitä. Tämä on hassu talo, kun seinänaapureita on enemmän kuin ne normi neljä...
Tuleepa taas pitkä postaus... jospa jatkan aiheesta toisen kerran. Nälkäkin alkaa olla. Tämä blogger on monella tapaa tyhmä, mutta yksi asia ärsyttää varsinkin. Nimittäin se, että väkerrät ulkoasua oikein huolella ja sitten mobiiliversiossa se on ihan tyhmän ja tylsän näköinen! Ainakin omalla kännyllä katsottuna. Fontitkaa yhtään sellaisia kuin valitsin. En tykkää!
