Torstaiväsymystä? (hienoja otsikkoja...)

Suunnittelin pitempää pyöräretkeä taas, jotenkin sitä kuntoa on pidettävä yllä. Pitäisi kyllä opetella taas kävelemäänkin. Tottunut pyörällä liikkumaan nopeasti, joten kävely voi tuntuu varmasti taas tylsältä. Odotan kovasti hämäriä aamuja ja iltoja, tykkään kävellä hämärässä, pimeässäkin.

   

Nukuin taas huonosti viime yönä. Tai kolmen jälkeen. Sellaista ärsyttävää pyörimistä, osaksi hereillä, enimmäkseen unimaailmassa. Illalla paleli myös niin, että en saanut unta. 

Kasasin sitten päälleni kaikki peitot mitä läheltä löytyi. Ihanan liiskautunut olo, nukahdin vihdoin. Aamulla ei huvittanut lähteä pitemmälle, nuutunut olo. Kaupassa pitäisi kuitenkin käydä ja kirjastoonkin palauttaa pari kirjaa.

  

Vastusti niin lähteä mihinkään kun taas palelikin. Taloa aletaan lämmittää taas vasta kun joku siitä huomauttaa, ilmastontirööreistäkin tuntuu tulevan kymmenasteista huurretta. 

Päätin sitten kiertää halpiskaupan kautta katsomassa taas sitä muistikirjaa. Olin aika täpinöissäni nyt kun sain päähäni, jotta ottaisin luonnoslehtiön, A4:sen! Mittailin sitä sitten kaupassa, mutta... jääköön mietintään. Onhan tässä aikaa... 

Siirryin lähikirjastoon. Sen lehtitila oli taas täynnä, kaksi pöytää ei todellakaan riitä! Tyhmän järjestelyn tehneet. Vähän kuullut ettei oma-aikoja tule ollenkaan, kun nuorisotilat samassa yhteydessä. 

Tullessa sitten porisin naapurin kanssa. Taisi selvitä miksi herään aina suurrinpiirtein samaan aikaan yöllä. Joku tulee kotiin, tai lähtee siihen aikaan. On sitä mieltä, ettei kukaan muukaan tarvitse nukkua silloin. Eli lähes tahallista kolinaa. Hoh-hoijaa. Ehkä minun ei kuitenkaan tarvitsisi tyytyä tähän asuntoon... tuli mieleen.

 Nyt taidan kaivaa esille villatakin, palelee taas. Voi olla tieten, että olen tulossa kipeäksi, väsyttääkin niin. Tai tuo lääkitys pielessä. Tai minuun on iskenyt suvun kirous. Avaisinko sen kahvipaketin? 

Eilen join vain pikakahvia pikkiriikkisen, piristi mutta makuhermoja ei kutkutellut... Vai malttaisinko huomiseen, ostin jo voipullan valmiiksi. Vai luovuttaisinko ja kiipeäisin tapojeni vastaisesti sohvalle kaikkien vällyjen alle. Elämä on valintoja täynnä. 

  Ankkulia ei kiusattu, lähti vain hätyyttämään toisia pois...