Menin, näin ja koin

Olin nopea aamutoimissani, olin jo yhdeksän aikaan metsässä. Menin nyt lyhempää reittiä. Hieman arastelin ajatusta, että pitäisi jonkun matkaa ajaa suuren tien laitaa. Onnekseni matka oli vain kymmenisen metriä, sekin levennetty bussipysäkkiä varten. Marjaisa metsä alkoi heti sadan metrin päässä tien laidasta, mutta halusin salaiseen marjapaikkaani... 

Perillä minua kohta tervehti lauma nälkäisiä naaraita. Kovasti halusivat suukotella kasvojani. En pitänyt siitä. Puolitoista tuntia jaksoin hengitellä hitaasti ja vältellä heidän seuraansa, sitten riitti. Evääni söin leiripaikalla. Oi, mikä ihana tuuli siellä olikaan! 

Metsässä tunsin taas olevani kuin kotona. Sieluni kuuluisi maalle, luonnon rauhaan. Tänään on luvassa pyykkäystä. Eilisestä johtuvien pattien raapimisen lomassa...